Punakruunukurkku on uhanalainen lintulaji, jonka kannan arvioidaan olevan 1 500–2 000 yksilöä. Elinympäristöjen häviäminen, metsästys ja ilmastonmuutos ovat punakruununkurjen ensisijaisia uhanalaisuuden syitä.
1. Elinympäristön menetys
Punakruunukurkku asuu kosteikoilla, mukaan lukien suot, suot ja matalia järviä. Nämä kosteikot ovat välttämättömiä kurkien ravinnon, pesimä- ja yöpymispaikkojen tarjoamiseksi. Kosteikkoja kuitenkin menetetään hälyttävällä nopeudella ihmisen toiminnan, kuten maan muuntamisen maatalouskäyttöön, kaupungistumisen ja teollisen kehityksen vuoksi.
Punakurkun osalta kosteikkojen häviäminen on vähentänyt merkittävästi niiden pesimä- ja talvehtimisalueita. Tämän seurauksena kanta on vähentynyt ja lajia pidetään nyt uhanalaisena.
2. Metsästys
Punakruunuisia nostureita metsästetään myös niiden lihan, höyhenten ja muiden ruumiinosien vuoksi. Metsästys on erityisen intensiivistä muuttoaikana, jolloin kurjut ovat keskittyneet suuriin ryhmiin. Nosturituotteiden kysyntä sekä kotimaassa että kansainvälisesti lisää lajiin kohdistuvaa metsästyspainetta.
3. Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutos on toinen merkittävä punakruunukurkien vaaraa aiheuttava tekijä. Muuttuvat ilmastomallit ovat johtaneet muutoksiin sateiden ajoituksessa ja voimakkuudessa, mikä on vaikuttanut kosteikkojen ja ravinnon saatavuuteen nostureille. Lisäksi merenpinnan nousu uhkaa rannikon elinympäristöjä ja vähentää kurkien elinympäristöä entisestään.
4. Muut tekijät
Muut tekijät, kuten saastuminen ja ihmisen toiminnan aiheuttamat häiriöt, voivat myös myötävaikuttaa punakurkkupopulaatioiden vähenemiseen.
Säilytystoimet
Punakruunukurkkuja pyritään suojelemaan ja niiden elinympäristöjä suojelemaan. Näitä ovat suojelualueiden perustaminen, kosteikkojen ja muiden tärkeiden elinympäristöjen hoito, metsästyspaineen vähentäminen ja yleisen tietoisuuden lisääminen tämän uhanalaisen lajin suojelun tärkeydestä.