Hengitysjärjestelmä koostuu seuraavista elimistä:
* Nenä: Nenä on ilman pääsisäänkäynti hengityselimiin. Se on vuorattu limakalvoilla, jotka auttavat vangitsemaan pölyä, siitepölyä ja muita hiukkasia pääsemästä keuhkoihin.
* Nelu: Nielu on lihaksikas putki, joka yhdistää nenän ja suun kurkunpään.
* Kurkunpää: Kurkunpää, joka tunnetaan myös nimellä äänilaatikko, on rustomainen rakenne, jossa äänihuulet sijaitsevat.
* Hentorvi: Henkitorvi on pitkä, ohut putki, joka yhdistää kurkunpään keuhkoihin. Se on vuorattu väreillä, jotka auttavat siirtämään limaa ja muita hiukkasia pois keuhkoista.
* Keuhkoputket: Keuhkoputket ovat henkitorven kaksi suurta haaraa, jotka tulevat keuhkoihin.
* Keuhkoputket: Bronkiolit ovat keuhkoputkien pienempiä oksia, jotka johtavat alveoleihin.
* Alveolit: Alveolit ovat pieniä, pussimaisia rakenteita, joissa tapahtuu kaasunvaihtoa. Ne on vuorattu kapillaareilla, jotka ovat pieniä verisuonia, jotka mahdollistavat hapen diffuusion ilmasta verenkiertoon ja verenkierrosta tulevan hiilidioksidin ilmaan.
Hengitysjärjestelmän toiminta
Hengitysjärjestelmällä on kaksi päätehtävää:
* Kaasunvaihto: Hengityselimet mahdollistavat hapen ja hiilidioksidin vaihdon kehon ja ympäristön välillä. Happi hengitetään ilmasta ja kuljetetaan verenkiertoon, kun taas hiilidioksidi hengitetään ulos verenkierrosta ilmaan.
* Kehon lämpötilan säätely: Hengityselimet auttavat säätelemään kehon lämpötilaa jäähdyttämällä kehoa, kun on liian kuuma, ja lämmittämällä kehoa, kun on liian kylmä. Tämä tehdään säätämällä hengitysnopeutta ja -syvyyttä.
Hengityselimet ovat elintärkeä osa kehoa, jonka avulla voimme hengittää ja selviytyä. Ilman kunnolla toimivaa hengityselimiä emme pystyisi saamaan happea, jota tarvitsemme selviytyäksemme, tai päästä eroon kehomme tuottamasta hiilidioksidista.