Onko ihmisen mukautuva käyttäytyminen vaistonvaraista vai opittua?

Ihmisen käyttäytyminen on yhdistelmä kaikkia kolmea – mukautuvaa, vaistomaista ja oppinutta.

Mukautuva käyttäytyminen ovat niitä, jotka auttavat meitä selviytymään ja menestymään ympäristössämme. Niihin kuuluvat esimerkiksi ruoan löytäminen, vaarojen välttäminen ja nuorista huolehtiminen. Nämä käytökset opitaan usein vanhemmiltamme ja muilta yhteisömme jäseniltä, ​​mutta ne voivat myös olla vaistomaisia.

Vaistomainen käyttäytyminen ovat niitä, jotka on ohjelmoitu geeneihimme. Ne ovat läsnä syntymästä lähtien, eikä niitä tarvitse oppia. Esimerkiksi kaikilla ihmisvauvoilla on kyky imeä. Tämä käyttäytyminen on välttämätöntä selviytymiselle, koska sen avulla voimme juoda äidemme maitoa.

Oppitut käytökset ovat niitä, jotka hankimme kokemuksen kautta. Niihin kuuluvat esimerkiksi kieli, sosiaaliset taidot ja työtaidot. Geeniemme, ympäristömme ja omat valinnamme voivat vaikuttaa näihin käyttäytymiseen.

Mukautuvan, vaistomaisen ja opitun käyttäytymisen suhteellinen merkitys vaihtelee käyttäytymisestä toiseen. Jotkut käytökset, kuten hengitys, ovat melkein täysin vaistomaisia. Toiset, kuten autolla ajaminen, ovat lähes kokonaan opittuja. Useimmat käyttäytymismuodot ovat kuitenkin kaikkien kolmen yhdistelmä.

Esimerkiksi syömiskäyttäytyminen on mukautuvaa, koska se auttaa meitä selviytymään. Se on myös vaistomaista, koska meillä on syntyessään kyky imeä. Syöminen on kuitenkin myös opittua käyttäytymistä, sillä opimme, mistä ruoista pidämme ja miten niitä valmistamme.

Mukautuvan, vaistomaisen ja opitun käyttäytymisen välinen vuorovaikutus on monimutkaista. Kuitenkin ymmärtämällä näitä erilaisia ​​käyttäytymismalleja voimme ymmärtää paremmin itseämme ja vuorovaikutustamme ympäröivän maailman kanssa.