Muinaisessa egyptiläisessä kulttuurissa kissoja kunnioitettiin ja pidettiin pyhinä. Ne yhdistettiin jumalatar Bastetiin, joka kuvattiin kissana tai naisena kissanpäällä. Bastet oli hedelmällisyyden, synnytyksen, nautinnon ja suojan jumalatar, ja kissoja pidettiin näiden ominaisuuksien ruumiillisteina. Kissan tappamista pidettiin vakavana rikoksena muinaisessa Egyptissä, ja kissat muumioituivat usein kuoleman jälkeen.
Joissakin Aasian kulttuureissa kissoja pidetään onnen ja vaurauden symboleina. Japanilainen Maneki-neko tai "kehottava kissa" on suosittu vaurauden ja onnen symboli. Kissat yhdistetään myös monissa muissa kulttuureissa viisauteen, tietoon ja mysteeriin.
Vaikka kissoista ei nimenomaisesti keskustella tai niille anneta erityisiä raamatullisia merkityksiä itse Raamatussa, ne on mainittu joissakin ei-kanonisissa uskonnollisissa teksteissä ja kommenteissa. Joissakin keskiaikaisissa eurooppalaisissa bestiaarioissa kissoihin yhdistettiin sekä myönteisiä että negatiivisia ominaisuuksia. Toisaalta ne nähtiin ahkeruuden, puhtauden ja itsenäisyyden symboleina. Toisaalta ne yhdistettiin myös oveluuteen, petollisuuteen ja noituuteen.
Kaiken kaikkiaan kissoihin liittyvät symboliset merkitykset Raamatussa ja muinaisissa kulttuureissa ovat moninaiset ja vaihtelevat, ja ne heijastavat kulttuurista ja historiallista kontekstia, jossa niitä käytettiin.