Kun naispuolinen viiriäinen munaa parthenogeneesin kautta, tuloksena olevat jälkeläiset ovat uros- ja geneettisesti identtisiä äidin kanssa. Tämä tarkoittaa, että kaikki hedelmättömistä munista kuoriutuneet poikaset ovat miehiä.
Partenogeneesin viiriäisissä ajatellaan olevan lisääntymisstrategia, joka auttaa lajeja selviytymään haastavissa ympäristöolosuhteissa. Esimerkiksi tilanteissa, joissa miehistä on pulaa tai kun elinympäristö on pirstoutunut, partenogeneesi antaa naisille mahdollisuuden tuottaa jälkeläisiä luottamatta miehiin.
Vaikka partenogeneesistä voi olla hyötyä viiriäisissä tietyissä tilanteissa, sillä on myös haittoja. Partenogeneesin kautta tuotetut jälkeläiset ovat vähentäneet geneettistä monimuotoisuutta, mikä voi tehdä populaatiosta alttiimmaksi sairauksille ja ympäristömuutoksille. Lisäksi partenogeneesin kautta tuotetut miespuoliset jälkeläiset ovat usein steriilejä, rajoittaen edelleen populaation lisääntymispotentiaalia.
Kaiken kaikkiaan viiriäisten partenogeneesi on monimutkainen ja kiehtova ilmiö, jolla on rooli lajin lisääntymisstrategioissa ja sopeutumisessa eri ympäristöolosuhteisiin.