Toisaalta kestämättömällä käytöllä tarkoitetaan luonnonvarojen hyödyntämistä, joka ylittää ympäristön uudistumiskyvyn. Se voi johtaa resurssien ehtymiseen, ekosysteemien rappeutumiseen ja ympäristön epätasapainoon. Kestämättömät käytännöt vaarantavat tulevien sukupolvien kyvyn vastata tarpeisiinsa ja voivat johtaa pitkäaikaisiin ympäristövahinkoihin ja resurssien niukkuuteen.
Tässä on joitain keskeisiä eroja kestävän ja kestämättömän käytön välillä:
1. Resurssien säästö:
- Kestävä käyttö keskittyy resurssien säästämiseen ja niiden tehokkaaseen hyödyntämiseen ehtymisen välttämiseksi.
- Kestävä käyttö johtaa resurssien ehtymiseen ja ehtymiseen liiallisesta tai piittaamattomasta kulutuksesta.
2. Ympäristövaikutukset:
- Kestävä käyttö minimoi kielteisiä ympäristövaikutuksia omaksumalla käytäntöjä, jotka säilyttävät luonnon monimuotoisuutta, ekosysteemien toimintoja ja ekologista tasapainoa.
- Kestämätön käyttö jättää huomiotta ympäristövaikutukset, mikä aiheuttaa saastumista, elinympäristöjen tuhoutumista ja ekologista epätasapainoa.
3. Tulevien sukupolvien huomioiminen:
- Kestävä käyttö ottaa huomioon tulevien sukupolvien tarpeet ja varmistaa resurssien jatkuvan saatavuuden.
- Kestävä käyttö asettaa välittömät hyödyt etusijalle ottamatta huomioon pitkän aikavälin vaikutuksia tulevien sukupolvien resurssien saatavuuteen.
4. Uusiutuvien luonnonvarojen hallinta:
- Kestävä käyttö edistää uusiutuvien luonnonvarojen hallintaa niiden luonnollisessa uusiutumisnopeudessa.
- Kestävän kehityksen vastainen käyttö liikahyödyntää uusiutuvia luonnonvaroja niiden täydentymiskyvyn yli, mikä johtaa niiden ehtymiseen.
5. Resurssien korvaaminen:
- Kestävä käyttö kannustaa uusiutuvien tai vähemmän haitallisten vaihtoehtojen käyttöön rajallisille luonnonvaroille.
- Kestävä käyttö jatkaa uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä harkitsematta elinkelpoisia korvaavia resursseja.
6. Kierrätys ja jätehuolto:
- Kestävä käyttö painottaa materiaalien vähentämistä, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä jätteen syntymisen minimoimiseksi.
- Kestävä käyttö synnyttää liikaa jätettä ilman asianmukaisia jätehuoltokäytäntöjä, mikä johtaa saastumiseen ja ympäristön heikkenemiseen.
7. Ekosysteemipalvelut:
- Kestävä käyttö tunnustaa ja suojelee luonnonvarojen tarjoamia ekosysteemipalveluita.
- Kestävä käyttö jättää huomiotta ekosysteemipalvelujen arvon, mikä johtaa niiden huononemiseen ja häviämiseen.
8. Ennalta varautumisen periaate:
- Kestävässä käytössä noudatetaan ennalta varautumisen periaatetta ja ryhdytään varovaisiin toimiin, kun on epävarmuutta mahdollisista ympäristöhaitoista.
- Kestävä käyttö jättää usein huomiotta mahdolliset kielteiset vaikutukset, kunnes merkittäviä vahinkoja on tapahtunut.
9. Talouden kestävyys:
- Kestävässä käytössä huomioidaan luonnonvarojen käytön pitkän aikavälin taloudellinen kannattavuus ja varmistetaan, että hyödyt ovat kustannuksia suuremmat.
- Kestävä käyttö voi asettaa etusijalle lyhyen aikavälin taloudelliset hyödyt ottamatta huomioon luonnonvarojen ehtymisen ja ympäristön pilaantumisen pitkän aikavälin taloudellisia seurauksia.
10. Julkinen osallistuminen:
- Kestävä käyttö edellyttää sidosryhmien osallistumista, yleisön osallistumista ja yhteistä päätöksentekoa osallistavan resurssienhallinnan varmistamiseksi.
- Kestävästä käytöstä puuttuu usein yleisön osallistuminen ja avoimuus, mikä johtaa päätöksiin, jotka saattavat jättää huomiotta sosiaaliset, ympäristölliset ja eettiset näkökohdat.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kestävä käyttö asettaa etusijalle sekä nykyisten että tulevien sukupolvien pitkän aikavälin hyvinvoinnin, kun taas kestämättömässä käytössä keskitytään välittömiin hyötyihin ottamatta huomioon ympäristövaikutuksia ja tulevien sukupolvien tarpeita. Kestävien käytäntöjen omaksuminen on ratkaisevan tärkeää luonnonvarojen säilyttämisen, ekosysteemien suojelemisen ja planeettamme kestävän kehityksen varmistamiseksi.