Genetiikka: Tietyt koirarodut, kuten tanskanpaimenkoira, saksanpaimenkoira, standardivillakoira ja bernhardinkoira, ovat alttiimpia turvotukselle niiden syvän rintakehän anatomian ja kapeiden vatsa-aukkojen vuoksi. Genetiikalla on rooli näissä rodun taipumuksissa.
Ruokinta- ja ruokintatavat: Nopea syöminen, suurten ruokamäärien nauttiminen kerralla ja runsaasti fermentoituvia hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio (esim. maissi, vehnä, kaura) voivat edistää kaasun ylituotantoa mahassa. Näissä tilanteissa voi ilmaantua turvotusta pian aterian jälkeen. Koiran ruokkiminen useita pienempiä aterioita päivän aikana ja hitaan syöttömaljan käyttö voivat auttaa vähentämään riskiä.
Stressi ja ahdistus: Stressaavat tilanteet, kuten eroahdistus, autoilu tai ympäristön muutokset, voivat lisätä turvotuksen riskiä. Koirat, jotka ovat ahdistuneita tai hermostuneita, voivat niellä liikaa ilmaa, mikä edistää vatsan turvotusta.
Ikä: Turvotus on yleisempää vanhemmilla koirilla, mutta se voi esiintyä kaikenikäisille koirille.
Harjoitus: Raskas liikunta välittömästi ennen ruokailua tai sen jälkeen voi lisätä turvotuksen riskiä. Yleensä suositellaan odottamaan noin tunti ruokinnan jälkeen, ennen kuin annat koiran harjoittaa raskasta liikuntaa.
Vieraat esineet ja nieleminen: Suurten tai sulamattomien esineiden nieleminen voi johtaa mahalaukun tai suoliston tukkeutumiseen, mikä voi edistää turvotusta.
On tärkeää huomata, että vaikka nämä tekijät voivat edistää turvotusta, kaikki nämä tekijät kokevat koirat eivät kehitä sairautta. Riskien ymmärtäminen ja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden toteuttaminen voivat kuitenkin auttaa vähentämään turvotuksen esiintymisen mahdollisuuksia. Jos epäilet, että koirallasi on turvotusta, hakeudu välittömästi eläinlääkäriin, sillä kyseessä on hengenvaarallinen hätätilanne.