Punaisen jalan taudin oireita ovat jalkojen ja kehon punertavanruskea värimuutos, vähentynyt ruokahalu, uneliaisuus ja koordinaation menetys. Tauti voi levitä nopeasti rapujen väestön läpi ja voi aiheuttaa merkittävän kuolleisuuden, potentiaalisesti pyyhkimällä kokonaiset pesäkkeet.
Punaisen jalan tauti voidaan tarttua suoraan kosketuksella tartunnan saaneiden rapujen tai saastuneen veden kanssa sekä saastuneen ruoan kulutuksen kautta. Bakteerit voivat selviytyä pitkään ympäristössä, mikä vaikeuttaa hävittämistä, kun se on tullut vesistöön.
Punaisen jalan taudin leviämisen estämiseksi on välttämätöntä ylläpitää hyviä hygieniakäytäntöjä, mukaan lukien desinfiointilaitteet ja välttää kosketus tartunnan saaneiden rapujen tai veden kanssa. Rapuja tulisi hankkia vain hyvämaineisista lähteistä, ja kaikki uudet rapuja tulisi karanteenia tietyn ajanjakson ajan ennen kuin ne otetaan käyttöön vakiintuneelle väestölle.
Punaisen jalan taudin puhkeamisen sattuessa on tärkeää eristää tartunnan saaneet rapuja ja hoitaa vesi antibiooteilla tai muilla asianmukaisilla lääkkeillä. Vaikuttavan rapujen on poistettava ja tuhota taudin leviämisen estämiseksi.
Punaisen jalan tauti on vakava uhka makean veden rapujen väestölle, ja sillä voi olla merkittäviä ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia. Suorittamalla ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja reagoimalla nopeasti tautipesäkkeisiin, on mahdollista minimoida tämän tuhoisan taudin leviäminen ja vaikutus.