- Surua ja surua :Pennun menetys voi olla syvästi surullinen jokaiselle perheenjäsenelle, ja äiti voi kokea voimakasta surua. He saattavat itkeä, tuntea raskasta sydäntä ja heillä on vaikeuksia nukkua tai syödä.
- Syyllisyys :Jotkut äidit saattavat tuntea syyllisyyttä ja miettiä, olisivatko he voineet tehdä jotain toisin estääkseen pentujen kuoleman. On tärkeää muistuttaa heitä siitä, että onnettomuuksia sattuu ja että heidän ei pidä syyttää itseään.
- Viha :Voi olla vihan tai turhautumisen hetkiä, jotka kohdistuvat itseensä, muihin tai jopa itse tilanteeseen. Tämä viha on normaali osa suruprosessia, eikä sitä pidä tukahduttaa.
- Kannattaa ja ikävöinti :Äiti saattaa tuntea syvää kaipausta kadonnutta pentua kohtaan. He saattavat muistaa onnellisia hetkiä ja rakastettuja muistoja, jotka on jaettu karvaisen ystävänsä kanssa.
- Helpotus :Joissakin tapauksissa emo saattaa myös tuntea helpotusta, varsinkin jos pentu on kärsinyt sairaudesta tai hänellä oli vaikea elämä. On tärkeää tunnustaa tämä helpotus vähentämättä menetyksen surua.
- Fyysiset oireet :Suru voi ilmetä fyysisinä tavoina, kuten päänsärkynä, väsymysnä tai ruokahaluttomuutena. Äidin on tärkeää pitää huolta terveydestään ja hyvinvoinnistaan tänä aikana.
Muista, että jokainen suree omalla ainutlaatuisella tavallaan ja äidin reaktiot voivat muuttua ajan myötä. Emotionaalisen tuen, ymmärryksen ja tunteiden ilmaisemisen antaminen voi auttaa häntä käsittelemään menetystä ja parantumaan vähitellen.