1. Kilpailu: Kilpailua syntyy, kun kaksi tai useampi laji kilpailee samasta rajallisesta luonnonvarasta, kuten ruoasta, elinympäristöstä tai vedestä. Kilpailu voi olla suoraa, jossa eri lajien yksilöt kilpailevat suoraan resursseista, tai epäsuoraa, jossa yhden lajin esiintyminen vaikuttaa resurssien saatavuuteen toiselle ilman suoraa vuorovaikutusta.
2. Predation: Saalistus käsittää yhden lajin (petoeläin) metsästyksen ja toisen lajin (saaliin) kulutuksen. Petoeläimet voivat erikoistua tiettyjen lajien saalistamiseen tai niillä on laajempi ruokavalio, joka sisältää useita saalislajeja.
3. Herbivory: Kasvinsyöjä on erityinen saalistusmuoto, jossa kasvinsyöjät kuluttavat kasveja tai kasvinosia. Kasvinsyöjiä on suurista nisäkkäistä, kuten norsuista ja peuroista, pienempiin organismeihin, kuten hyönteisiin ja jyrsijöihin.
4. Symbioosi: Symbioosi käsittää erilaisia läheisiä ja pitkäaikaisia vuorovaikutuksia kahden tai useamman lajin välillä. Symbioosia on kolme päätyyppiä:keskinäisyys, kommensalismi ja parasitismi.
- Muutialismi: Keskinäisissä suhteissa molemmat lajit hyötyvät yhdistymisestään. Esimerkiksi tietyt kasvit tarjoavat nektaria pölyttäjille, jotka hyötyvät ravinnosta ja auttavat kasvin lisääntymisessä.
- Kommensalismi: Kommensalistisessa vuorovaikutuksessa yksi laji hyötyy, kun taas toinen pysyy neutraalina. Esimerkiksi jotkut lintulajit pesivät ja rakentavat elinympäristöjä puiden oksille vaikuttamatta itse puihin.
- Parasitismi: Parasiittisuhteita syntyy, kun yksi laji (loinen) hyötyy toisen (isännän) kustannuksella. Loiset voivat aiheuttaa vahinkoa, heikentää isännän kuntoa tai jopa johtaa sen kuolemaan vaikeissa tapauksissa.
5. Kommensalismi: Kommensalismi on suhde, jossa yksi laji hyötyy toisesta vaikuttamatta jälkimmäiseen. Esimerkkinä voisivat olla puissa pesivät linnut, joissa puut tarjoavat suojan linnuille, mutta lintujen läsnäolo ei vaikuta niihin.
Lajien väliset suhteet ovat ratkaisevia ekologisten yhteisöjen rakenteen, dynamiikan ja vakauden muovaamisessa. Näiden vuorovaikutusten ymmärtäminen on elintärkeää ekologiselle tutkimukselle ja suojelutoimille, koska näiden suhteiden häiriöillä voi olla kauaskantoisia seurauksia ekosysteemeille.