Pesimäkauden aikana suuret flamingot kerääntyvät tyypillisesti suuriksi pesäkkeiksi tietyille lisääntymispaikoille. Nämä paikat koostuvat usein matalista järvistä, laguuneista tai kosteikoista, jotka tarjoavat sopivat olosuhteet pesimiselle ja poikasten kasvattamiselle. Pesimäkauden jälkeen ne hajaantuvat ja aloittavat muuttomatkansa.
Suurempien flamingojen muuttomalliin vaikuttavat useat tekijät, kuten ruoan saatavuus, vesiolosuhteet ja sää. Ne voivat matkustaa satoja tai tuhansia kilometrejä etsiessään sopivia elinympäristöjä. Esimerkiksi jotkin Afrikan flamingopopulaatiot vaeltavat pesimäalueiltaan Itä-Afrikassa Etelä-Afrikan tai Madagaskarin kosteikolle pesimäkauden ulkopuolella.
Muuton kesto voi kestää useista viikoista kuukausiin riippuen matkasta, joka heidän tarvitsee kulkea. Muuttonsa aikana suuret flamingot muodostavat usein näyttäviä parvia tai muodostelmia, joita on joskus tuhansia tai jopa miljoonia. Nämä parvet voivat olla lumoava näky, kun ne liikkuvat taivaalla etsiessään määränpäätään.
Suuret flamingot ovat hyvin sopeutuneet pitkän matkan lentoihin. Heillä on pitkät, voimakkaat siivet ja ne pystyvät jatkuvaan lentoon. Niillä on myös merkittäviä navigointikykyjä, jotka luottavat visuaalisiin maamerkkeihin, aurinkoon ja jopa Maan magneettikenttään ohjaamaan heidän muuttoreittejään.
On tärkeää huomata, että muuttomallit voivat vaihdella eri flamingopopulaatioiden välillä, ja joissakin populaatioissa voi esiintyä paikallisempaa liikkeitä pitkän matkan muuttamisen sijaan. Suuremman flamingon kyky tehdä laajoja vaelluksia on kuitenkin vaikuttava osa niiden biologiaa ja osoittaa niiden joustavuuden ja sopeutumiskyvyn vastauksena muuttuviin ympäristöolosuhteisiin.