1. Suuret silmät: Monilla yöeläimillä on ruumiin kokoon nähden suuret silmät. Tämä lisää silmään tulevan valon määrää, mikä parantaa niiden kykyä kerätä ja käsitellä visuaalista tietoa heikossa valaistuksessa.
2. Tapetum Lucidum: Yöeläimillä on verkkokalvon takana erityinen kudoskerros, jota kutsutaan tapetum lucidumiksi. Tämä kerros heijastaa valoa takaisin silmään, mikä lisää näkemiseen käytettävissä olevan valon määrää. Tapetum lucidum toimii kuin peili, joka antaa näille eläimille toisen mahdollisuuden vangita ja hyödyntää käytettävissä olevaa valoa.
3. Lisääntynyt sauvan tiheys: Yöeläinten verkkokalvot sisältävät enemmän sauvasoluja kuin ihmisillä. Vapakennot ovat erikoistuneet havaitsemaan alhainen valotaso ja ovat erityisen herkkiä hämärille valoolosuhteille. Tämä lisääntynyt sauvatiheys parantaa niiden kykyä havaita esineitä ja liikettä pimeässä ympäristössä.
4. Alennettu kartiotiheys: Toisin kuin lisääntynyt sauvatiheys, yöeläimillä on pienempi määrä kartiosoluja verkkokalvossaan. Kartiosolut vastaavat värinäöstä ja toimivat parhaiten kirkkaassa valossa. Koska yöeläimillä on vähemmän käpyjä, he asettavat herkkyyden heikolle valolle tärkeysjärjestykseen värien havainnoinnin sijaan, mikä on vähemmän kriittistä heidän tummissa elinympäristöissään.
5. Suuremmat oppilaat: Yöeläimillä on usein suuremmat pupillit kuin ihmisillä. Tämä antaa enemmän valoa silmään, mikä parantaa entisestään heidän kykyään nähdä hämärissä olosuhteissa.
6. Silmien muoto: Joillakin yöeläimillä on suuret, pyöreät silmät, jotka auttavat sieppaamaan mahdollisimman paljon valoa, vaikka valonlähde on heikko.
7. Parannettu visuaalinen käsittely: Yöeläimet ovat kehittäneet aivoihinsa erikoistuneita hermomekanismeja, jotka parantavat visuaalista prosessointia hämärässä. He voivat poimia merkityksellistä tietoa vähäisestä valomäärästä, jolloin he voivat navigoida ympäristössään tehokkaasti pimeässä.
On tärkeää huomata, että vaikka yöeläimet näkevät erinomaisesti heikossa valaistuksessa, niiden näkemys ei välttämättä ole parempi verrattuna ihmisiin tai vuorokausiin (päivällä aktiivisiin) eläimiin. Jokainen laji on kehittänyt mukautuksia, jotka optimoivat niiden näkemyksen niiden erityisiä ekologisia markkinarakoja ja ympäristövaatimuksia varten.