1. Proto-indoeurooppalainen juuri "wĺ̥kʷos":
Tämän juuren uskotaan olevan sanan "susi" perimmäinen lähde useilla kielillä indoeurooppalaisessa kieliperheessä. Sen uskotaan olevan onomatopoeettista alkuperää, joka muistuttaa suden ääntä.
2. Vanha englanninkielinen "wulf":
Vanhanenglannin sana "wulf" on suoraan johdettu edellä mainitusta proto-indoeurooppalaisesta juuresta. Sitä käytettiin anglosaksisessa Englannissa ja siitä tuli myöhemmin nykyenglannin "susi".
3. Vanha norjalainen "ulfr":
Norjalaisessa mytologiassa "ulfr" oli suden nimi, erityisesti Fenrir, hirviömäinen sude, joka oli yksi huijarijumalan Lokin pojista. Sana "ulfr" vaikutti myös englanninkielisen sanan "susi" kehittämiseen.
4. germaaniset kielet:
Suden protogermaaninen sana oli "*wulfaz*". Tämä sana kehittyi muotoihin, kuten "wulf" vanhassa englannissa ja "susi" nykyenglannissa.
5. Kelttiläiset kielet:
Kelttiläisillä kielillä on myös sanoja susille, joilla on samanlaiset etymologiset juuret. Esimerkiksi vanhassa irlannissa sana oli "*cu*" ja walesiksi "*blaidd*".
On tärkeää huomata, että sanan "susi" tarkka alkuperä ja kehitys ovat saattaneet sisältää useita vaikutteita ja äänimuutoksia ajan myötä. Nämä etymologiset selitykset tarjoavat joitain sanan mahdollisista kielellisistä juurista eri kielillä.