1. Metsästys ja vaino: Susia pidettiin usein uhkana karjalle, ja niitä metsästettiin laajasti monilla alueilla. Historiallisesti petoeläinten torjuntaohjelmat, palkkiot ja metsästys vaikuttivat susikantojen vähenemiseen.
2. Habitat Loss: Ihmisasutuksen, maatalouden ja infrastruktuurin laajentuminen johti luonnollisten elinympäristöjen tuhoutumiseen ja pirstoutumiseen, mikä vähensi susien ja heidän saaliinsa käytettävissä olevaa tilaa ja resursseja.
3. Ihmisen ja villieläinten välinen konflikti: Sudet joutuvat joskus konfliktiin ihmisten kanssa, kun ne saalistavat karjaa tai lemmikkejä. Tämä konflikti johtaa kostomurhaan, myrkytykseen ja muihin vainon muotoihin.
4. Sukusiitos: Kun susipopulaatiot eristyvät ja pirstoutuvat elinympäristöjen häviämisen ja metsästyksen vuoksi, riski sisäsiitosta ja geneettisen monimuotoisuuden väheneminen kasvaa. Sukusiitos voi johtaa erilaisiin terveysongelmiin ja alentaa populaation yleistä kuntoa.
5. Tautien leviäminen: Joillakin alueilla sudet ovat alttiita kotieläinten välittämille taudeille, kuten raivotaudille tai koiran penikkatautille. Nämä taudit voivat levitä nopeasti susipopulaatioissa ja vaikuttaa merkittävästi niiden määrään.
On tärkeää huomata, että suojelutoimet, kuten laillinen suojelu, elinympäristöjen suojelu ja uudelleenmetsästysohjelmat, ovat auttaneet elpymään ja vakauttamaan tiettyjä susipopulaatioita. Elinympäristöjen häviämisen, ihmisten ja villieläinten konfliktien ja laittoman metsästyksen kaltaisten tekijöiden jatkuminen uhkaavat kuitenkin edelleen susia ja niiden toipumista monilla alueilla.