Yleensä valkohäntäpeura tulee sukukypsiksi noin 18 kuukauden iässä. He eivät kuitenkaan välttämättä synnytä ensimmäistä kelpoisuusvuottaan. Tyypillisesti vain noin puolet vuotiaista hirveistä peuhoillaan. Sukukypsyyden saavuttamisen jälkeen hirvipeura voi lisääntyä kerran vuodessa loppuelämänsä ajan. Kuitenkin hedelmöittymisen ja onnistuneen tiineyden todennäköisyys pienenee iän myötä, eikä ole harvinaista, että vanhemmat hirvipeurat jättävät kasvatustapahtumien välillä yli vuoden väliin.
Useat tekijät voivat vaikuttaa hirven päätökseen lisääntyä, mukaan lukien:
* Korin kunto: Peurojen on oltava hyvässä fyysisessä kunnossa kantaakseen tiineyttä ja kasvattaakseen vasaa. Jos he ovat aliravittuja tai alipainoisia, he eivät ehkä lisääntyy tai heillä voi olla alhainen hedelmöittymisaste.
* Sosiaalinen rakenne: Peuralauman sosiaalinen rakenne voi myös vaikuttaa jalostuskäyttäytymiseen. Alueilla, joilla on suuri kauriitiheys, hirvipeura saattaa lisääntyä todennäköisemmin, jos käytettävissä on riittävä määrä kavereita.
* Salistusriski: Erilaiset petoeläimet, kuten kojootit, sudet, karhut ja vuoristoleijonat, saalistavat hirviä. Jos saalistusriski on korkea, hirvipeura voi epätodennäköisemmin lisääntyä tai synnyttää vähemmän vasuja.
* Ympäristöolosuhteet: Myös ympäristöolosuhteet, kuten sää ja ravinnon saatavuus, voivat vaikuttaa lisääntymiskäyttäytymiseen. Kovina talvina tai kuivina aikoina hirvipeura saattaa lisääntyä epätodennäköisemmin tai hedelmöittymisprosentit heikkenevät.