- Ilmasto :Lämpötila, sademäärä, kosteus ja auringonvalo vaikuttavat kaikki eläimen selviytymiskykyyn. Esimerkiksi jääkarhut (Ursus maritimus) ovat sopeutuneet kylmiin, jäisiin ympäristöihin, kun taas aavikkoeläimet, kuten kamelit (Camelus dromedarius) kestävät äärimmäistä lämpöä ja säästävät vettä.
- Elinympäristörakenne :Ympäristön fyysiset ominaisuudet, kuten puiden, vesistöjen, luolien ja kasvillisuuden esiintyminen, voivat määrittää elinympäristön sopivuuden tietylle lajille. Esimerkiksi puissa elävät eläimet, kuten oravat (Sciurus spp.), tarvitsevat runsaasti puita suojaa ja ravintoa varten, kun taas nurmilajit, kuten piikkisarviantiloopit (Antilocapra americana), viihtyvät avoimilla alueilla.
- Ruoan saatavuus :Ravintolähteiden jakautuminen ja runsaus vaikuttavat merkittävästi siihen, missä eläimet haluavat asua. Kasvinsyöjät asuvat yleensä alueilla, joilla on rehevä kasvillisuus, kun taas saalistajat asuvat usein lähellä saalispitoisuuksia. Esimerkiksi harmaakarhuja (Ursus arctos horribilis) tavataan alueilla, joilla on runsaasti lohia, ja leijonat (Panthera leo) asuvat savanneilla ja niityillä, jotka ovat täynnä kasvinsyöjiä.
- Vesivarat :Veden saatavuus on elintärkeää useimmille eläimille, erityisesti kuivissa ympäristöissä. Monet lajit, mukaan lukien norsut (Loxodonta spp.), luottavat selviytyäkseen vesilähteisiin, kuten jokiin, järviin tai juoma-aukoihin.
- Salistus ja kilpailu :Petoeläinten ja kilpailijoiden läsnäolo voi vaikuttaa eläimen elinympäristön valintaan. Eläimet voivat valita elinympäristöjä, jotka tarjoavat suojaa petoeläimiltä tai vähentävät kilpailua luonnonvaroista. Esimerkiksi tietyt lintulajit pesiivät korkeissa puissa välttääkseen maassa eläviä petoeläimiä, kun taas jotkin antilooppilajit elävät laujoissa kollektiivisesti puolustautuakseen saalistajia vastaan.
Ekologiset vuorovaikutukset:
- Symbioottiset suhteet :Keskinäiset vuorovaikutukset, kuten hyönteisten pölytys tai eläinten siementen leviäminen, voivat vaikuttaa elinympäristön valintaan. Esimerkiksi monet kasvit turvautuvat tiettyihin pölyttäjiin, kuten mehiläisiin tai perhosiin, lisääntymiseen, mikä johtaa kasvin ja pölyttäjälajien väliseen esiintymiseen.
- Predator-Prey Dynamics :Petoeläinten ja saaliseläinten levinneisyys liittyy kiinteästi toisiinsa. Petoeläimet seuraavat usein saaliinsa leviämistä, kun taas saalislajit mukauttavat elinympäristönsä valintojaan petoeläinten läsnäolon tai poissaolon perusteella. Esimerkiksi gasellit (Gazella spp.) voivat asua alueilla, joilla on alhainen petoeläintiheys, tai käyttää strategioita, kuten ryhmittymistä turvallisuuden vuoksi saalistajarikkaissa ympäristöissä.
- Kilpailu ja markkinarakojen osiointi :Lajien välinen kilpailu rajallisista resursseista voi vaikuttaa elinympäristön mieltymyksiin. Kilpailun vähentämiseksi jotkin lajit voivat erikoistua tiettyihin elinympäristöihin tai omaksua erilaisia markkinarakoja samassa elinympäristössä. Tämä ilmiö, joka tunnetaan nimellä niche-jako, voi mahdollistaa useiden lajien rinnakkaiselon samalla alueella.
- Tautien ja loisten leviäminen :Tiettyjen sairauksien tai loisten esiintyminen voi rajoittaa eläimen elinympäristöä. Esimerkiksi jotkin hyttysten levittämät taudit, kuten malaria, rajoittavat ihmispopulaatioita sairastuneilla alueilla.
Historialliset tekijät:
- Evoluutio ja sopeutuminen :Ajan myötä eläimet kehittävät mukautuksia, joiden avulla ne voivat menestyä tietyissä ympäristöissä. Nämä mukautukset, kuten naamiointi, erikoisruokavaliot tai fysiologiset ominaisuudet, vaikuttavat siihen, missä eläin voi menestyä.
- Siirto ja hajautuminen :Eläimillä on muuttomalleja tai ne hajaantuvat uusille alueille etsimään parempia olosuhteita, resursseja tai kumppaneita. Nämä liikkeet voivat johtaa uusien elinympäristöjen kolonisaatioon ja lajien levinneisyyteen.
- Historialliset tapahtumat ja ilmastonmuutos :Menneet geologiset ja ilmastolliset tapahtumat, kuten mantereiden ajautuminen, tulivuorenpurkaukset tai muutokset merenpinnassa, ovat muokanneet elinympäristöjen jakautumista ja vaikuttaneet eläinten asuinpaikkaan. Samoin jatkuva ilmastonmuutos aiheuttaa elinympäristön muutoksia ja levinneisyysalueen laajenemista tai supistumista monille lajeille.
Ihmisen toiminta:
- Elinympäristön muuttaminen ja tuhoaminen :Ihmisen toiminta, kuten kaupungistuminen, metsien hävittäminen, maatalous ja saastuminen, voi muuttaa tai tuhota rajusti eläinten elinympäristöjä. Tämä voi pakottaa lajit sopeutumaan, siirtymään uuteen paikkaan tai kohtaamaan väestön vähenemisen ja jopa sukupuuttoon.
- Metsästys ja riisto :Liikametsästys ja laiton villieläinkauppa voivat vaikuttaa merkittävästi eläinpopulaatioihin ja niiden levinneisyyteen. Jotkut lajit voivat kuolla sukupuuttoon tai rajoittua suojelualueille liiallisen metsästyspaineen vuoksi.
- Invasiivisten lajien esittely :Vieraiden lajien maahantulo voi häiritä ekosysteemejä ja uhata kotoperäisiä lajeja kilpailun, saalistuksen tai tautien leviämisen kautta. Tällä voi olla peräkkäisiä vaikutuksia koko elinympäristöön ja sen eläinyhteisöihin.
Eläinten elinpaikan määräävien tekijöiden ymmärtäminen tarjoaa arvokkaita näkemyksiä lajien jakautumisesta, suojelutoimista sekä organismien ja niiden ympäristön monimutkaisista suhteista.