1. Supuuttumisen välttäminen: Sukupuuttoon kuolemisen estämistä pidetään yleisesti suojelun prioriteettina, sillä se säilyttää biologisen monimuotoisuuden ja ylläpitää ekologista tasapainoa. Eläintarhoilla voi olla elintärkeä rooli lajien suojelussa tarjoamalla turvallisen ja valvotun ympäristön uhanalaisille lajeille, jolloin ne voivat lisääntyä ja kasvattaa kantaansa. Jalostusohjelmien ja uudelleenistuttamistoimien avulla eläintarhat voivat edistää uhanalaisten lajien elpymistä ja estää niiden sukupuuttoon kuolemista luonnosta.
2. Elämänlaatu: Eläimen elämänlaatu eläintarhassa voi vaihdella suuresti. Nykyaikaiset eläintarhat asettavat etusijalle eläinten hyvinvoinnin tarjoamalla tilavia elinympäristöjä, asianmukaista ruokavaliota, eläinlääkärinhoitoa ja rikastustoimia, jotka edistävät luonnollista käyttäytymistä. Jotkut eläimet voivat kuitenkin silti kokea stressiä, vangitsemista tai sosiaalisen vuorovaikutuksen puutetta verrattuna niiden luonnolliseen ympäristöön. Suojelutarpeen ja eläinten hyvinvoinnin tasapainottaminen on ratkaisevan tärkeää.
3. Suojelukasvatus: Eläintarhat ovat tärkeitä suojelukasvatuksen keskuksia, jotka lisäävät tietoisuutta uhanalaisista lajeista, niiden elinympäristöistä ja niiden kohtaamista uhista. Eläintarhoissa vierailijat voivat oppia biologisen monimuotoisuuden tärkeydestä, ekologisesta suojelusta ja vastuullisista toimista villieläinten suojelussa. Tämä eläintarhojen kasvatuksellinen näkökohta voi edistää pitkän aikavälin suojelutoimia edistämällä suojelun tunnetta ja innostamalla toimia lajien suojelemiseksi niiden luonnollisissa elinympäristöissä.
4. Vankeuskasvatus: Eläintarhat voivat helpottaa äärimmäisen uhanalaisten lajien vankeuskasvatusohjelmia, varmistaa niiden geneettisten sukujen selviytymisen ja tarjota varapopulaatiota elinympäristön katoamisen tai muiden uhkien varalta. Onnistuneet vankeuskasvatusohjelmat ovat olleet ratkaisevassa roolissa Kalifornian kondorin ja mustajalkafrettien kaltaisten lajien elpymisessä.
5. Eettiset näkökohdat: Kriitikot väittävät, että eläinten pitäminen vankeudessa jopa suojelutarkoituksiin herättää eettisiä huolenaiheita niiden hyvinvoinnista, autonomiasta ja oikeudesta elää luonnollisissa elinympäristöissään. Jotkut lajit eivät ehkä sopeudu hyvin elämään vankeudessa, ja eläintarhaympäristöjen rajoitukset eivät välttämättä täysin vastaa heidän fyysisiä, sosiaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä tarpeita.
6. Luonnonsuojelu: Suojelutoimissa olisi asetettava etusijalle luonnollisten elinympäristöjen suojelu ja ennallistaminen, jotta voidaan puuttua lajien uhantamisen perimmäisiin syihin. Ponnisteluissa olisi keskityttävä lajien luonnonvaraisten elinympäristöjen säilyttämiseen ja parantamiseen niiden pitkän aikavälin selviytymisen varmistamiseksi, sen sijaan, että turvattaisiin vain eläintarhoja viimeisenä keinona.
Viime kädessä päätös siitä, onko inhimillisempää saada eläin sukupuuttoon vai viedä eläintarhaan, vaatii kattavan arvion lajin suojelusta, elämänlaadusta vankeudessa, toipumismahdollisuuksista ja asiaan liittyvistä eettisistä näkökohdista. Tasapainon löytäminen suojelutavoitteiden ja eläinten hyvinvoinnin välillä on välttämätöntä vastuullisten ja tehokkaiden strategioiden kehittämisessä uhanalaisten lajien suojelemiseksi.