Historiallisesti amerikkalaisia biisoneja oli aikoinaan runsaasti Pohjois-Amerikassa, ja niiden populaatioksi arvioitiin noin 30 miljoonaa ennen eurooppalaisten uudisasukkaiden saapumista. Kuitenkin 1800-luvun aikana biisonipopulaatiot vähenivät dramaattisesti useiden tekijöiden vuoksi:
1. Kaupallinen metsästys :Biisonituotteiden, erityisesti niiden vuotien, lihan ja turkisten kysyntä vauhditti laajamittaista kaupallista metsästystä. Biisonipopulaatiot tuhoutuivat, kun tuhansia eläimiä tapettiin joka vuosi niiden nahkojen ja muiden ruumiinosien vuoksi.
2. Hallituksen tukema tuhoaminen :1800-luvun lopulla Yhdysvaltojen hallitus rohkaisi biisonien tuhoamiseen osana politiikkaansa hallita intiaaniheimoja. Tarkoituksena oli riistää intiaanien ensisijainen ravinnonlähde ja häiritä heidän perinteistä elämäntapaansa.
3. Kilpailu karjan kanssa :Kun uudisasukkaat muuttivat länteen ja toivat mukanaan karjansa ja muut karjansa, piisonit kohtasivat kilpailua laiduntamisesta ja luonnonvaroista. Kotikarjan tulo toi mukanaan myös sairauksia, joihin piisonilla ei ollut luonnollista vastustuskykyä, mikä vaikutti niiden vähenemiseen.
4. Elinympäristön menetys :Maatalouden ja kehityksen laajentuminen vähensi biisonien luonnollista elinympäristöä, pirstoi niiden populaatioita ja rajoitti heidän mahdollisuuksiaan saada ruokaa ja suojaa.
5. Tautien leviäminen :Kotieläinten aiheuttamien tautien leviäminen tuhosi entisestään biisonipopulaatioita, mukaan lukien nautaeläinten luomistaudin ja tuberkuloosin leviäminen nautaeläimistä.
Näiden tekijöiden yhdistelmä työnsi biisonit sukupuuton partaalle, ja niiden lukumäärä putosi miljoonista muutamaan sataan 1800-luvun loppuun mennessä. Onneksi suojelutoimet ja luonnonsuojelualueiden perustaminen ovat mahdollistaneet Amerikan biisonipopulaation elpymisen, eikä niitä enää pidetä uhanalaisena. Niiden suojelun taso on kuitenkin edelleen haavoittuvainen, ja jatkuvat toimet ovat tarpeen niiden elinympäristön suojelemiseksi ja niiden pitkän aikavälin selviytymisen varmistamiseksi.