1. Väestön koko:
* elinkelpoinen väestö (MVP): Pienin määrä väestölle tarvittavia henkilöitä olisi kohtuulliset mahdollisuudet selviytyä tietyn ajanjakson ajan (yleensä satoja vuosia). Tähän vaikuttavat tekijät, kuten jalostusaste, kuolleisuus ja geneettinen monimuotoisuus.
* Tehokas populaation koko (NE): Tämä harkitsee sellaisten yksilöiden lukumäärää, jotka tosiasiallisesti myötävaikuttavat seuraavan sukupolven suhteen, geneettisen variaation ja jalostuksen menestyksen factoringiin. Pienempi NE osoittaa vähemmän geneettistä monimuotoisuutta ja suuremman sukupuuttoon liittyvän riskin.
2. Geneettinen monimuotoisuus:
* korkea geneettinen monimuotoisuus: Monipuolinen geenialtaa antaa populaatioille sopeutua muuttuviin ympäristöihin, vastustaa sairauksia ja välttää sisäsiitoksen masennusta.
* Matala geneettinen monimuotoisuus: Sisisältö voi johtaa heikompiin jälkeläisiin, vähentyneeseen sairaudenkestävyyteen ja alhaisempaan yleiseen kuntoon, mikä lisää sukupuuttoon liittyviä riskiä.
3. Elinympäristön laatu ja saatavuus:
* Riittävä elinympäristö: Väestö tarvitsee riittävästi tilaa, resursseja (ruoka, vesi, suoja) ja sopivat ympäristöolosuhteet menestyäkseen.
* Elinympäristön pirstoutuminen: Kun elinympäristöt on jaettu, populaatiot voivat tulla eristyneiksi, mikä johtaa pienempiin, haavoittuviin ryhmiin.
4. Demografiset tekijät:
* ikärakenne: Tasapainoinen ikäjakauma (riittävästi nuoria ja kypsiä yksilöitä) varmistaa jatkuvan lisääntymisen ja väestönkasvun.
* Sukupuolisuhde: Tasapainoinen sukupuolisuhde on välttämätöntä onnistuneelle lisääntymiselle.
5. Ympäristötekijät:
* Ilmastomuutos: Ilmastomallien vaihtaminen voi vaikuttaa elinympäristön saatavuuteen, ruokavaroihin ja sairauksien dynamiikkaan, mikä vaikuttaa väestön kannattavuuteen.
* luonnonkatastrofit: Tulipalot, tulvat ja muut luonnolliset tapahtumat voivat tuhota väestöt.
6. Ihmisen vaikutukset:
* elinympäristön tuhoaminen: Ihmisen toiminta, kuten metsien häviäminen, kaupungistuminen ja maatalous, voivat vähentää merkittävästi elinympäristöjen saatavuutta.
* Liika -käyttö: Liiallinen metsästys, kalastus tai sadonkorjuu voi ajaa populaatioita sukupuuttoon.
* pilaantuminen: Saastuminen voi saastuttaa elinympäristöjä, ravintolähteitä ja vettä, vahingoittaen väestöä.
7. Yhteys:
* geenivirta: Populaatioiden välinen muutto mahdollistaa geeninvaihdon, geneettisen monimuotoisuuden ja kestävyyden ylläpitämisen.
* Siirtymisen esteet: Liikkeen esteet, kuten tiet, aidat tai pirstoutuneet elinympäristöt voivat eristää populaatiot ja vähentää niiden pitkäaikaista elinkykyä.
Yhteenvetona, elinkelpoinen eläinpopulaatio on sellainen, jolla on riittävän suuri, monipuolinen geneettinen meikki, pääsy riittävään elinympäristöön, tasapainoiseen ikärakenteeseen ja terveelliseen ympäristöön, jolla on vähän ihmisen vaikutuksia. Nämä tekijät ovat yhteydessä toisiinsa ja työskentelevät yhdessä lajin pitkäaikaisen eloonjäämisen varmistamiseksi.