1. Kustannustehokkuus: Epätavanomaiset rehut ovat usein halvempia kuin perinteiset rehun ainesosat, kuten maissi, soijapavut ja sinimailas. Nämä vaihtoehtoiset rehut voivat auttaa viljelijöitä alentamaan tuotantokustannuksia.
2. Ympäristön kestävyys: Epätavanomaisten rehulähteiden käytöllä voi olla keskeinen rooli kestävissä maatalouskäytännöissä. Monet epätavanomaiset rehut tulevat maatalousjätteistä, elintarvikkeiden jalostuksen sivutuotteista ja muista orgaanisista jätevirroista. Näiden materiaalien käyttö eläinten ruokinnassa minimoi jätettä ja ympäristön saastumista.
3. Resurssien säästäminen: Epätavanomaisten rehujen sisällyttäminen karjan ruokavalioon vähentää painetta perinteisiin rehuresursseihin, kuten maahan, veteen ja ravinteisiin. Näiden vaihtoehtoisten rehujen käyttö edistää luonnonvarojen tehokkaampaa käyttöä.
4. Ruokavalion monimuotoisuus: Epätavanomaisten rehujen sisällyttäminen märehtijöiden ruokavalioon monipuolistaa eläinten ravinnonsaantia. Monipuolinen rehu auttaa ylläpitämään ravinnetasapainoa ja tukemaan eläinten yleistä terveyttä.
5. Ravitsemukselliset edut: Jotkut epätavanomaiset rehut sisältävät erityisiä ravintoaineita, bioaktiivisia yhdisteitä tai kuituja, jotka voivat tarjota erityisiä terveyshyötyjä märehtijöille. Tämä ravintoainekoostumus voi parantaa lihan laatua, maidontuotantoa ja karjan yleistä suorituskykyä.
6. Alueellinen saatavuus: Tietyt epätavanomaiset rehut voivat olla paikallisesti saatavilla tai runsaasti tietyillä alueilla. Näiden resurssien käyttö tukee paikallista taloutta ja lisää maatalousjärjestelmien omavaraisuutta.