Tässä esimerkissä oletetaan, että ensisijainen kuluttaja on seepra. Seeprat syövät ruohoa ja muuta kasviperäistä ainesta ja saavat energiaa kuluttamistaan kasveista. Syödessään seeprat siirtävät osan kasveihin varastoidusta energiasta omaan kehoonsa.
Lionit, toissijaiset kuluttajat, saalistavat seeproja ja muita kasvinsyöjiä. Kun leijona metsästää ja onnistuneesti vangitsee seepran, se kuluttaa seepran lihaa. Tämän prosessin kautta seepran kehoon varastoitunut energia välittyy leijonalle.
Kun leijona sulattaa seepran lihaa, se poimii ravinteita ja muuntaa ne energiaksi, joka ruokkii sen kehon toimintaa, kuten metsästystä, juoksua ja kehon lämpötilan ylläpitämistä. Leijona voi myös varastoida osan energiasta rasvana tulevaa käyttöä varten.
Hajottajilla, kuten bakteereilla ja sienillä, on myös ratkaiseva rooli tässä energiavirrassa. Kun leijona kuluttaa seepran ja jättää jälkeensä sen jäännökset, nämä hajottajat hajottavat jäljelle jääneen orgaanisen aineksen ja vapauttavat jäljellä olevan energian takaisin ympäristöön. Kasvit voivat sitten hyödyntää tätä energiaa aloittamalla kierron uudelleen.
On tärkeää huomata, että jokaisessa ravintoketjun vaiheessa osa energiasta häviää lämpönä. Tämä menetys johtuu siitä, että mikään organismi ei pysty muuttamaan 100 % tehokkaasti kaikkea kuluttamaansa energiaa omaksi biomassakseen. Siksi kullakin tasolla käytettävissä oleva energia vähenee, kun siirrymme ylöspäin ravintoketjussa, mikä johtaa pyramidin muotoiseen energiarakenteeseen.