- Eliöiden energiankäyttö: Organismit käyttävät energiaa erilaisiin prosesseihin, kuten aineenvaihduntaan, kasvuun ja lisääntymiseen. Näihin toimintoihin käytetään merkittävä määrä edelliseltä trofiatasolta saadusta energiasta, mikä johtaa energiahäviöön.
- Soluhengitys: Soluhengitys, prosessi, jolla organismit muuttavat orgaanista ainetta energiaksi, ei ole 100 % tehokas. Osa energiasta häviää lämpönä tämän prosessin aikana.
- Epätäydellinen kulutus: Seuraavalla trofiatasolla olevat organismit eivät kuluta kaikkea organismin biomassaa yhdellä troofisella tasolla. Jotkut osat, kuten luut, turkki ja kasviselluloosa, voivat jäädä syömättä tai sulamattomiksi.
- Hajoaminen ja hengitys: Hajottajat, kuten bakteerit ja sienet, hajottavat kuolleita orgaanisia aineita ja vapauttavat energiaa lämmön muodossa. Lisäksi hajoamiseen osallistuvat mikro-organismit kuluttavat jonkin verran energiaa omien hengitysprosessiensa aikana.
- Energian siirron rajoitukset: Troofisten tasojen välinen energiansiirtotehokkuus on tyypillisesti noin 10 %. Tämä tarkoittaa, että vain 10 % yhdellä tasolla käytettävissä olevasta energiasta siirtyy seuraavalle tasolle. Loput 90 % menetetään lämpönä ja muuna käyttökelvottomana energiana.
Nämä yhdistetyt tekijät johtavat saatavilla olevan energian asteittaiseen vähenemiseen ravintoketjun kullakin troofisella tasolla. Mitä ylemmäs ravintoketjussa organismi on, sitä vähemmän energiaa sille on saatavilla. Tämä rajoittaa ravintoketjujen pituutta ja troofisten tasojen määrää, joita ekosysteemi voi tukea.