1. Ruokinta ja ravinnonhankinta: Eläimet käyttäytyvät eri tavoin saadakseen ruokaa. Kasvinsyöjät voivat laiduntaa kasveja, kun taas lihansyöjät metsästävät ja saalistavat muita eläimiä. Raapajat ruokkivat kuolleita tai lahoavia aineita, ja joillakin eläimillä saattaa esiintyä erikoistuneita ruokintakäyttäytymiä, kuten nektaria ruokkivat kolibrit tai suodatinruokintaa valaat.
2. Viestintä: Eläimet kommunikoivat keskenään erilaisilla signaaleilla ja vihjeillä, kuten äänellä, kehonkielellä, tuoksumerkinnöillä ja kosketuksella. Viestinnän avulla yksilöt voivat olla vuorovaikutuksessa, jakaa tietoa, houkutella tovereita, puolustaa alueita ja muodostaa sosiaalisia siteitä.
3. Sosiaalinen käyttäytyminen: Monet eläimet ovat sosiaalisia olentoja ja muodostavat monimutkaisia sosiaalisia rakenteita. He voivat asua ryhmissä tai siirtokunnissa, tehdä yhteistyötä metsästääkseen tai kasvattaakseen jälkeläisiä ja osallistua sosiaaliseen hoitoon, leikkiin ja konflikteihin. Sosiaaliseen käyttäytymiseen vaikuttavat sellaiset tekijät kuin hierarkia, sukulaisuus, dominanssi ja vastavuoroisuus.
4. Alue ja kotialue: Jotkut eläimet perustavat alueita tai ylläpitävät tiettyjä kotialueita, joita ne puolustavat tunkeilijoilta. Alueellinen käyttäytyminen voi sisältää ääntelyä, tuoksumerkintöjä, aggressiivisia näyttöjä ja suoria yhteenottoja.
5. Siirtyminen ja leviäminen: Monet eläimet muuttavat ja matkustavat pitkiä matkoja kausiluonteisesti löytääkseen sopivia elinympäristöjä, ravintolähteitä tai pesimäpaikkoja. Hajaantuminen viittaa yksilöiden siirtymiseen pois synnytysryhmästään tai populaatiostaan uusien alueiden perustamiseksi tai puolisoiden löytämiseksi.
6. Seurustelu ja parittelu: Seurustelukäyttäytyminen vaihtelee suuresti lajien välillä, ja siihen liittyy usein monimutkaisia esiintymisiä, ääniä ja rituaaleja mahdollisten kumppanien houkuttelemiseksi. Parittelustrategiat voivat sisältää yksiavioisuuden, moniavioisuuden ja peräkkäisen polyandryn.
7. Vanhempainhoito: Monet eläimet osoittavat vanhempien huolta ja investoivat resursseja jälkeläisiinsä parantaakseen heidän selviytymismahdollisuuksiaan. Vanhempien käyttäytymiseen voi kuulua pesien rakentaminen, munien hautaminen, ravinnon tarjoaminen ja poikasten suojeleminen petoeläimiltä.
8. Puolustus ja saalistusten vastainen käyttäytyminen: Eläimet käyttävät erilaisia petoeläinstrategioita välttääkseen joutumasta saaliiksi, mukaan lukien naamiointi, varoitussignaalit (kuten kirkkaat värit tai äänet), petokset ja ryhmäpuolustusmekanismit.
9. Oppiminen ja sopeutuminen: Eläimet pystyvät oppimaan ja sopeutumaan ympäristöönsä erilaisten prosessien kautta, mukaan lukien assosiatiivinen oppiminen, havainnollinen oppiminen ja tottuminen. Oppimisen avulla eläimet voivat muuttaa käyttäytymistään aiempien kokemusten ja uuden tiedon perusteella.
10. Leikkiä ja tutkimista: Leikkiminen on yleistä monille eläinlajeille, erityisesti nuoruudessa. Leikkisä käytös helpottaa sosiaalista vuorovaikutusta, fyysistä ja kognitiivista kehitystä sekä tutkivaa ympäristöoppimista.
Nämä käytökset ovat vain välähdys eläinkunnan uskomattomasta monimuotoisuudesta ja monimutkaisuudesta. Eläinten käyttäytyminen on laaja tutkimusala, joka tarjoaa arvokkaita näkemyksiä eri lajien ekologiasta, evoluutiosta ja sosiaalisesta dynamiikasta.