1. Salametsästys: Yksi suurimmista uhista siperianmetsille on salametsästys. Näitä eläimiä arvostetaan niiden sarvien, lihan ja vuodan vuoksi, mikä tekee niistä haavoittuvia laittomalle metsästyksellä. Huolimatta suojelutoimista ja salametsästyksen vastaisista toimista salametsästys on edelleen merkittävä haaste.
2. Elinympäristön menetys: Siperianmetsikuurit ovat riippuvaisia tietyistä vuoristoympäristöistä selviytyäkseen. Ihmisen toiminta, kuten infrastruktuurin kehittäminen, kaivostoiminta, puunkorjuu ja karjan liiallinen laiduntaminen, ovat myötävaikuttaneet niiden luonnollisten elinympäristöjen häviämiseen ja huonontumiseen. Tämän seurauksena siperianmetsikuuri joutuu kilpailemaan muiden lajien kanssa ravinnosta ja luonnonvaroista, ja niiden populaatiot vähenevät.
3. Ilmastonmuutos: Ilmastonmuutos on noussut uhkaksi myös siperianmetsille. Lämpimät lämpötilat ja sadekuvioiden muutokset voivat vaikuttaa niiden selviytymisen kannalta kriittiseen kasvillisuuteen ja kasviyhteisöihin. Kasvillisuuden muutokset vaikuttavat siperiankurin rehuun, mikä vaikuttaa niiden ravintoon ja yleiseen hyvinvointiin.
4. Sairaudet: Siperianmetsikat ovat alttiita erilaisille taudeille, jotka voivat levitä nopeasti populaatioissaan. Jotkut näistä taudeista voivat tarttua kotieläinten kautta tai levitä hyönteisten ja loisten välityksellä. Sairaudet voivat tuhota metsien populaatioita, mikä johtaa korkeaan kuolleisuuteen, mikä vähentää entisestään niiden kokonaislukua.
5. Rajoitettu geneettinen monimuotoisuus: Suhteellisen pienistä ja eristyneistä populaatioistaan johtuen siperianmetsikuurilla on rajallinen geneettinen monimuotoisuus. Tämä tekee niistä herkempiä sukusiitosten ja ympäristömuutosten kielteisille vaikutuksille. Rajoitettu geneettinen monimuotoisuus heikentää heidän sietokykyään ja sopeutumiskykyään erilaisiin haasteisiin, mikä estää heidän kykyään kestää ulkoisia paineita.
Siperianmetsikuuri on siis näiden yhdistettyjen tekijöiden vuoksi tällä hetkellä uhanalaisen lajin asemassa. Suojelujärjestöt, hallitukset ja paikalliset yhteisöt toteuttavat erilaisia toimenpiteitä näiden eläinten suojelemiseksi ja niiden luonnollisten elinympäristöjen säilyttämiseksi, mutta niiden suojelutoimien onnistuminen on edelleen haastavaa, kun otetaan huomioon niiden kohtaamien uhkien vakavuus.