Moneran valtakuntaan kuuluu laaja valikoima prokaryoottisia organismeja, joilla on erilaisia ravitsemusstrategioita orgaanisten molekyylien saamiseksi energiaa ja kasvua varten. Tässä ovat Moneran valtakunnan tärkeimmät ravitsemustavat:
1. Autotrofinen ravitsemus:
Autotrofiset bakteerit syntetisoivat omaa ruokaansa käyttämällä yksinkertaisia epäorgaanisia aineita. Ne voidaan edelleen jakaa kahteen pääryhmään niiden energialähteiden perusteella:
a) Photoautotrofiset bakteerit: Nämä bakteerit hyödyntävät auringonvalon energiaa fotosynteesin kautta hiilidioksidin (CO2) muuntamiseksi orgaanisiksi yhdisteiksi. Niillä on erityisiä rakenteita, joita kutsutaan kromatoforeiksi tai klorosomeiksi, jotka sisältävät fotosynteettisiä pigmenttejä, kuten bakterioklorofylliä. Esimerkkejä fotoautotrofisista bakteereista ovat sinilevät (tunnetaan myös sinilevänä) ja tietyt violetit rikkibakteerit.
b) Kemoautotrofiset bakteerit: Kemoautotrofiset bakteerit käyttävät epäorgaanisista kemiallisista reaktioista saatua kemiallista energiaa orgaanisten molekyylien syntetisoimiseen. Ne saavat energiaa hapettamalla epäorgaanisia yhdisteitä, kuten rikkivetyä (H2S), ammoniakkia (NH3) tai rautaa (Fe2+). Esimerkkejä kemoautotrofisista bakteereista ovat nitrifioivat bakteerit, jotka muuttavat ammoniakin nitriitiksi ja nitraatiksi, ja rikkibakteerit, jotka hapettavat rikkiä tai rikkiyhdisteitä.
2. Heterotrofinen ravitsemus:
Heterotrofiset bakteerit eivät pysty syntetisoimaan omaa ruokaansa, ja niiden on hankittava orgaanisia yhdisteitä muista lähteistä. Ne voidaan edelleen luokitella eri ryhmiin niiden erityisten ravitsemustapojen perusteella:
a) Saprofyyttiset bakteerit: Saprofyyttiset bakteerit ovat hajottajia, jotka hajottavat kuolleita tai hajoavia orgaanisia aineita. Ne erittävät entsyymejä, jotka hajottavat monimutkaiset orgaaniset yhdisteet yksinkertaisemmiksi molekyyleiksi, jotka ne sitten imevät ja käyttävät ravintoaineina. Saprofyyttiset bakteerit ovat tärkeässä roolissa ravinteiden kierrätys- ja hajoamisprosesseissa eri ekosysteemeissä.
b) Loisbakteerit: Loisbakteerit saavat ravinteita elävistä isäntäorganismeista. Ne voivat olla solunsisäisiä, jotka sijaitsevat isännän soluissa, tai solunulkoisia, jotka elävät isännän pinnalla tai kehon nesteissä. Loisbakteerit voivat aiheuttaa sairauksia tai infektioita isäntäorganismeissa.
c) Symbioottiset bakteerit: Symbioottiset bakteerit muodostavat molempia osapuolia hyödyllisiä suhteita muiden organismien kanssa. Ne voivat tarjota isäntilleen välttämättömiä ravintoaineita tai palveluita, kuten typen sitoutumista kasvi-bakteeri-symbioosissa tai välttämättömien vitamiinien tuotanto eläin-bakteeri-symbioosissa.
d) Salistusbakteerit: Saalistusbakteerit metsästävät ja sieppaavat aktiivisesti muita mikro-organismeja ravinnoksi. He käyttävät erilaisia mekanismeja immobilisoidakseen ja kuluttaakseen saaliinsa, mukaan lukien liikkuvuus, liimarakenteet ja toksiinien tuotanto. Saalistusbakteerit hallitsevat mikrobipopulaatioita ja säätelevät ekosysteemin dynamiikkaa.
Moneran valtakunnassa on huomattavaa monimuotoisuutta ravitsemusstrategioissa, mikä mahdollistaa näiden prokaryoottisten organismien menestymisen monenlaisissa elinympäristöissä ja ekologisissa markkinarakoissa. Niiden monipuoliset energian ja ravinteiden saantitavat edistävät merkittävästi ravinteiden kiertoa, ekosysteemin toimintaa ja ekologisen tasapainon ylläpitämistä.