Tässä on joitain keskeisiä syitä, miksi Saksa jakautui kahteen osavaltioon:
Neuvostoliiton vaikutus :Jossif Stalinin johtama Neuvostoliitto halusi perustaa kommunistisen hallinnon miehitysalueelleen. Neuvostoliitto hajotti tehtaita ja teollisuuslaitoksia, kollektivisoi maatalouden ja otti käyttöön tiukan poliittisen valvonnan alueellaan. Sitä vastoin länsimaiset liittolaiset harjoittivat alueillaan demokraattisempaa ja taloudellisesti liberaalimpaa politiikkaa.
Berliinin saarto ja lentoliikenne :Länsiliittolaisten ja Neuvostoliiton väliset jännitteet kärjistyivät vuonna 1948 Berliinin saarron myötä. Neuvostoliitto esti kaikki maa- ja rautatiereitit Länsi-Berliiniin, mikä esti tarvikkeiden toimittamisen kaupunkiin. Vastauksena läntiset liittolaiset järjestivät massiivisen ilmakuljetuksen, joka toimitti Länsi-Berliiniin ruokaa ja muita välttämättömiä tarvikkeita lähes vuoden ajan. Tämä tapahtuma lisäsi poliittista kahtiajakoa ja vahvisti Saksan jakautumista.
Kahden osavaltion perustaminen :Toukokuussa 1949 Saksan liittotasavalta (Länsi-Saksa) perustettiin virallisesti entisille läntisille miehitysalueille. Muutamaa viikkoa myöhemmin Saksan demokraattinen tasavalta (Itä-Saksa) julistettiin Neuvostoliiton alueella. Molemmat maat omaksuivat erilaisia talousjärjestelmiä, poliittisia ideologioita ja ulkopolitiikkaa, ja niistä tuli kylmän sodan kahtiajaon symboleja.
Poliittiset ideologiat :Länsi-Saksa omaksui demokraattisen, kapitalistisen järjestelmän, joka oli linjassa Yhdysvaltojen johtaman länsiblokin kanssa. Itä-Saksa puolestaan muodostui kommunistiseksi valtioksi, joka oli tiiviisti linjassa Neuvostoliiton johtaman itäblokin kanssa. Nämä kilpailevat poliittiset ideologiat vahvistivat edelleen Saksan jakautumista.
Saksan jakautuminen kahdeksi erilliseksi valtioksi heijasti laajempaa kylmän sodan idän ja lännen välistä konfliktia. Saksan yhdistymispyrkimykset alkoivat vasta 1980-luvun lopulla, ja vasta 3. lokakuuta 1990 Saksa yhdistyi virallisesti, mikä merkitsi maan sodanjälkeisen jakautumisen loppua.