1. Elinympäristön häviäminen ja pirstoutuminen :Ensisijainen syy monien lajien uhanalaisuuteen on niiden luonnollisten elinympäristöjen tuhoutuminen tai muuttaminen ihmisen toiminnasta. Kaupungistuminen, metsien hävittäminen, maan muuntaminen maatalouskäyttöön, kaivostoiminta, kestämätön luonnonvarojen hyödyntäminen, saastuminen ja ilmastonmuutos ovat merkittäviä elinympäristöjen häviämisen tekijöitä.
2. Metsästys ja salametsästys :Urheilun, palkintojen metsästys tai laiton kauppa on merkittävä lajien uhanalainen tekijä. Villieläinten laiton kauppa on edelleen vakava uhka erityisesti uhanalaisten eläinten, kuten norsujen, sarvikuonojen, tiikerien ja pangoliinien, kannalta.
3. Liikakalastus ja sivusaalis :Liikakalastus voi tyhjentää populaatiot kestämättömälle tasolle, mikä johtaa vaaraan. Sivusaalis, muiden kuin kohdelajien, kuten delfiinien ja merikilpikonnien, tahaton pyydystäminen on toinen suuri huolenaihe kaupallisissa kalastuskäytännöissä.
4. Ilmastonmuutos ja jakelun muutokset :Ilmaston lämpeneminen ja siihen liittyvät ympäristömuutokset voivat vaikuttaa haitallisesti ekosysteemeihin, mikä johtaa lajien jakautumiseen, elinympäristöjen häiriöihin ja resurssien saatavuuden muuttumiseen. Monet lajit kamppailevat sopeutuessaan riittävän nopeasti selviytyäkseen tällaisissa muuttuvissa olosuhteissa.
5. Saasteet :Teollisista lähteistä peräisin oleva saaste, maatalouden valumat, öljyvuodot ja muut epäpuhtaudet voivat vahingoittaa villieläimiä, heikentää niiden elinympäristöjä ja johtaa vaaraan.
6. taudit ja loiset :Tartuntataudit, joko luonnossa esiintyvät tai ihmisten levittämät, voivat muodostaa merkittävän uhan uhanalaisille lajeille. Kotieläimistä tai karjasta peräisin olevien tautien leviämisellä voi olla tuhoisia vaikutuksia alttiisiin populaatioihin.
7. Väestökoko :Pienet populaatiokoot voivat tehdä lajeista alttiimpia geneettisille ongelmille (siittosiitoksen masennus), heikentää geneettistä monimuotoisuutta ja lisätä alttiutta ympäristön muutoksille tai stokastisille tapahtumille.
8. Erikoisympäristövaatimukset :Joillakin lajeilla on hyvin erityisiä elinympäristön mieltymyksiä tai vaatimuksia, mikä tekee niistä erittäin herkkiä elinympäristön muutoksille tai häiriöille. Esimerkiksi lajit, jotka ovat sopeutuneet harvinaisiin ja herkkiin ekosysteemeihin tai jotka ovat riippuvaisia tietyistä ravintolähteistä, ovat suuremmassa vaarassa.
9. Invasiivisten lajien kilpailu :Invasiiviset lajit, jotka tuodaan sisään usein tahattomasti ihmisen toiminnan kautta, voivat kilpailla kotoperäisten lajien kanssa luonnonvaroista, kuten ravinnosta ja elinympäristöstä, mikä johtaa alkuperäisten lajien vähenemiseen ja vaarantumiseen.
10. Lisääntymismenestyksen puute :Uhanalaiset lajit kohtaavat usein lisääntymiseen liittyviä haasteita. Alhainen hedelmällisyys, lisääntymishäiriöt tai kyvyttömyys löytää sopivia puolisoita voivat osaltaan vähentää väestön määrää ja lisätä vaaraa.
11. Hidas kasvu ja lisääntyminen :Lajit, joiden kasvunopeus on luonnostaan hidas ja lisääntymisjakso on pidempi, ovat alttiimpia uhille. Muutokset ekosysteemeissä, jotka häiritsevät näitä syklejä, kuten kiihtyneet ympäristömuutokset, voivat olla haitallisia niiden selviytymiselle.
12. Rajoitettu kantama :Lajit, joiden maantieteellinen levinneisyysalue on pieni, ovat alttiimpia uhille, kuten elinympäristöjen häviämiselle tai luonnonkatastrofeille, koska niillä on vähemmän vaihtoehtoja sijoittautua suotuisampiin olosuhteisiin.
13. Yleisen tietoisuuden puute :Joskus lajit voivat olla uhanalaisia saamatta laajaa julkista huomiota tai tukea suojelutoimille. Tämä voi haitata tehokkaita suojelustrategioita.