1. Elohopea ympäristössä :Elohopea pääsee ympäristöön luonnollisista lähteistä, kuten tulivuoren toiminnasta ja kivien eroosiosta, sekä ihmisen toiminnasta, kuten teollisuuspäästöistä ja hiilenpoltosta.
2. Elohopea vedessä :Elohopea voi laskeutua vesistöihin ilmakehän laskeuman, saastuneen maan valumisen ja teollisuuden päästöjen kautta. Sitä on eri kemiallisissa muodoissa, mukaan lukien alkuaineelohopea, epäorgaaniset elohopeasuolat ja orgaaniset elohopeayhdisteet, kuten metyylielohopea.
3. Kasviplanktonin ja levien otto :Kasviplanktoni ja levät imevät ja keräävät elohopeaa vedestä. Alkutuottajina he muodostavat vesieläinten ravintoketjun perustan.
4. Eläinplanktonin kulutus :Eläinplanktoni ruokkii kasviplanktonia ja leviä keskittäen saaliissaan olevan elohopean.
5. Pieni kalan kulutus :Pienet kalat kuluttavat eläinplanktonia ja keräävät enemmän elohopeaa.
6. Suuri kalan kulutus :Suuremmat kalat, kuten tonnikala, miekkakala ja hai, saalistavat pienempiä kaloja ja keräävät vielä enemmän elohopeaa.
7. Biosuurennus :Kun elohopea liikkuu ylöspäin ravintoketjussa, sen pitoisuus kasvaa kullakin trofiatasolla. Tämä johtuu siitä, että saalistajat kuluttavat ja säilyttävät saaliissaan olevan elohopean.
8. Pitkä elinikä ja hidas erittyminen :Joillakin kalalajeilla, kuten tonnikalalla ja hailla, on suhteellisen pitkä elinikä ja hidas aineenvaihdunta, mikä mahdollistaa pidemmän elohopean kertymisen ja hitaamman erittymisnopeuden.
9. Ihmiskulutus :Kun ihmiset syövät kalaa, joka sisältää kertynyttä elohopeaa, se joutuu ihmiskehoon. Elohopealla voi olla haitallisia vaikutuksia hermostoon, munuaisiin, maksaan ja kehittyvään sikiöön.
Siksi elohopea voi keskittyä ja suurentua liikkuessaan ravintoketjussa, mikä johtaa korkeampiin elohopeapitoisuuksiin tietyissä kalalajeissa ja mahdollisia terveysriskejä ihmisille, jotka kuluttavat niitä säännöllisesti.