Vaikka Sindhis on käyttänyt Perso-arabialaista käsikirjoitusta yli tuhat vuotta, se ei ole alun perin tai luontaisesti Sindhi-käsikirjoitus, ja niistä puuttuu erilaisia foneettisia ekvivalentteja, jotka ovat välttämättömiä kielen fonologian tarkkoihin ortografisiin esittämiseen. Esimerkiksi Perso-Arabicin kirjeen <ل> edustama ääni ei ole osa Sindhin alkuperäistä fonologiaa, mutta kirjettä käytetään edelleen edustamaan sitä lähellä olevia ääniä.
Marulipin luoja Rajeev Sindhi väittää, että käsikirjoitus on sekä foneettinen että helppo oppia. Hän suunnitteli sen olevan vapaa Perso-arabialaisen käsikirjoituksen puutteista, mikä sopii paremmin Sindhi-kielen äänijärjestelmään ja fonologiaan.
Koska Perso-arabialaisella käsikirjoituksella on suuri kirjallisuus ja se nauttii Sindhi-puhuvan väestön kulttuurisesta ja uskonnollisesta kunnioituksesta, Marulipin toteutettavuus- ja adoptiomahdollisuudet ovat edelleen keskustelun ja keskustelun aihe.