* Tiedonkeruu on epäjohdonmukaista: Hain etäisyyden seuraamiseen ei ole globaalia, standardisoitua järjestelmää. Joissakin maissa on tiukat määräykset ja raportointi, kun taas toisilla on rajallinen seuranta tai täytäntöönpano.
* "Shark Finning" on laaja termi: Se voi kattaa oikeudelliset ja laittomat käytännöt, vaihtelevat osallistumisasteet (esim. Finning Bycatch vs. kohdennettu kalastus) ja eri valtion valvontatasot.
On kuitenkin turvallista sanoa, että hain finning tapahtuu monissa maissa ympäri maailmaa. Hain evien kysyntä, pääasiassa Aasian markkinoille, ohjaa käytäntöä, ja se on dokumentoitu sekä kehittyneissä että kehitysmaissa.
Tässä on joitain avainkohtia:
* suuret viejät: Kiina, Indonesia, Espanja, Taiwan ja Yhdysvallat ovat hain evien suurimpia viejiä.
* suuret maahantuojat: Hong Kong, Kiina, Taiwan, Singapore ja Thaimaa ovat tärkeimmät maahantuojat.
* Monista maista puuttuu määräyksiä: Useissa maissa on rajoitettuja rajoituksia hain etäisyydelle, mikä tekee siitä merkittävä uhka hain väestölle.
On tärkeää muistaa, että hain finning on globaali ongelma, ja sen torjuminen vaatii monien kansakuntien yhteistyöpyrkimyksiä.