Joitakin esimerkkejä rajoittavista tekijöistä ovat:
* Vesi: Vesi on välttämätön kaikelle elämälle, ja sen saatavuus voi olla rajoittava tekijä kuivissa tai puolikuivissa ympäristöissä oleville kasveille ja eläimille.
* Auringonvalo: Auringonvaloa tarvitaan fotosynteesiin, prosessiin, jossa kasvit muuttavat valoenergian kemialliseksi energiaksi. Ympäristöissä, joissa auringonvaloa on rajoitetusti, kuten tiheän metsän alla, kasvit eivät ehkä pysty kasvamaan.
* Ravintoaineet: Ravinteet ovat välttämättömiä kasvien kasvulle, ja niiden saatavuus voi olla rajoittava tekijä joissakin ympäristöissä. Esimerkiksi typpi ja fosfori ovat usein rajoittavia ravinteita vesiympäristössä.
* Välilyönti: Tila voi olla rajoittava tekijä kasveille ja eläimille ruuhkaisissa ympäristöissä. Esimerkiksi metsän puut voivat kilpailla keskenään auringonvalosta ja tilasta, ja eläimet voivat kilpailla ruoasta ja alueesta.
* Salistus: Saalistus voi olla rajoittava tekijä eläimille, koska se voi heikentää niiden eloonjäämisastetta ja lisääntymismenestystä. Esimerkiksi peurapopulaatiota voi rajoittaa petoeläinten, kuten susien tai vuoristoleijonien, läsnäolo.
* Tauti: Sairaus voi olla rajoittava tekijä sekä kasveille että eläimille, koska se voi heikentää niiden terveyttä ja elinvoimaa ja tehdä niistä alttiimpia muille stressitekijöille. Esimerkiksi sienitauti, kuten hollantilainen jalavatauti, voi rajoittaa puiden populaatiota.
Rajoittavat tekijät voivat vaikuttaa merkittävästi ekosysteemien rakenteeseen ja toimintaan. Esimerkiksi veden saatavuus voi määrittää tietyllä alueella asuvien kasvi- ja eläinten tyypit, ja petoeläinten läsnäolo voi vaikuttaa saalislajien populaation kokoon.
Rajoittavien tekijöiden ymmärtäminen on tärkeää ekosysteemien hallinnan ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta. Tunnistamalla rajoittavat tekijät, jotka vaikuttavat tiettyyn lajiin tai ekosysteemiin, johtajat voivat ryhtyä toimiin lieventääkseen näitä tekijöitä ja parantaakseen lajin tai ekosysteemin selviytymismahdollisuuksia.