Suojelupyrkimykset:
* Taudin tutkimus ja hallinta: Tutkijat tutkivat aktiivisesti DFTD:tä, pyrkivät ymmärtämään sen leviämistä, kehittämään hoitoja ja tutkimaan mahdollisia rokotteita. He tutkivat myös paholaisen immuunivastetta ja geneettistä variaatiota nähdäkseen, onko olemassa luonnollisesti kestäviä populaatioita.
* Saaren pyhäkköt: Tasmanian rannikon edustalla olevat saaret on perustettu sairausvapaiksi vyöhykkeiksi. Villi paholaiset vangitaan ja siirretään näille saarille, jolloin DFTD:ltä on turvallinen kasvatusväestö. Tämä auttaa säilyttämään lajien geneettisen monimuotoisuuden.
* valikoivat jalostusohjelmat: Tutkijat kasvavat paholaisia, joilla on vahvat immuunijärjestelmät ja geneettinen resistenssi DFTD:lle vankeudessa. Nämä jälkeläiset vapautetaan sitten villiin lisäämään väestön yleistä joustavuutta.
* seuranta ja valvonta: Suoritetaan säännöllisiä tutkimuksia ja seurantaohjelmia paholaisen väestön, tautien leviämisen ja säilyttämispyrkimysten tehokkuuden seuraamiseksi. Nämä tiedot ovat elintärkeitä strategioiden mukauttamisessa ja tietoisten päätösten tekemisessä.
* Julkinen koulutus ja tietoisuus: Tietoisuuden lisääminen paholaisen ahdingosta ja suojelun merkitys on ratkaisevan tärkeää. Monet organisaatiot edistävät tietoisuutta kampanjoiden, dokumenttielokuvien ja koulutusmateriaalien avulla.
Muut aloitteet:
* Luontotyyppien suojaus: Paholaisen luonnollisen elinympäristön suojeleminen on välttämätöntä niiden selviytymiselle. Tähän sisältyy metsien, bushlandin ja kosteikkojen turvaamisen metsien hävittämisen, elinympäristön pirstoutumisen ja muiden uhkien varalta.
* Liikenneturvallisuustoimenpiteet: Tasmanian paholaiset osuvat usein autoihin. Liikennemerkit ja nopeusrajoitukset toteutetaan tien kuolemantapausten vähentämiseksi.
Tasmanian paholaisen tulevaisuus:
Vaikka tilanne on edelleen haastava, säilyttämistoimet osoittavat lupaavia tuloksia. Paholaisen väestö vakauttaa joillakin alueilla, ja jatkuvalla tutkimuksella on potentiaali pitkäaikaisissa ratkaisuissa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että taistelu Tasmanian paholaisen selviytymisen puolesta on pitkäaikainen sitoutuminen, joka vaatii jatkuvaa tutkimusta, rahoitusta ja julkista tukea.