1. Laajentunut ranneluu (pseudopeukalo): Punaisilla pandoilla on laajentunut ranteen luu, joka toimii kuin vastakkainen peukalo, aivan kuten pandakarhu. Tämä pseudopeukalo auttaa heitä tarttumaan bambun varsiin ja käsittelemään niitä syödessään.
2. Vahvat leuat ja terävät hampaat: Punaisilla pandoilla on vahvat leuat ja terävät hampaat, jotka on mukautettu leikkaamaan kovien bambukulmien läpi. Niiden poskihampaista on kehittynyt leveät pinnat, jotka auttavat heitä jauhamaan kuituista bambua massaksi.
3. Pitkä, joustava kieli: Punaisilla pandoilla on pitkä, joustava kieli, jota ne käyttävät bambunversojen ja lehtien poimimiseen kapeista rakoista ja vaikeapääsyisistä kohdista.
4. Paksu turkki: Punaisilla pandoilla on paksu turkki, joka eristää ne vuoristoympäristöjen kylmiltä lämpötiloilta. Tämä on välttämätöntä, koska bambu on heidän tärkein ravinnonlähde ja he viettävät huomattavan määrän aikaa sen etsimiseen.
5. Hidas aineenvaihdunta: Punaisilla pandoilla on suhteellisen hidas aineenvaihdunta, mikä auttaa niitä säästämään energiaa sulattaessaan vähäravinteista bamburuokavaliota. He voivat viettää jopa 13 tuntia päivässä syömiseen saadakseen tarpeeksi ravinteita bambusta.
6. Suolen mikrobiomi: Punaisen pandan suolistossa on erikoistuneita mikro-organismeja, jotka auttavat hajottamaan bambussa olevaa selluloosaa ja ligniiniä, joita useimpien nisäkkäiden on muuten vaikea sulattaa. Nämä mikrobit fermentoivat bambua suolistossa tuottaen ravinteita, joita punainen panda voi imeä.
Nämä mukautukset yhdistettynä kykyyn kiivetä ja liikkua tiheän kasvillisuuden läpi antavat punapandoille mahdollisuuden menestyä bambumetsissä ja hyödyntää tätä haastavaa ravintolähdettä tehokkaasti.