1. Pituus ja muoto :Sinihaikaralla on pitkä, terävä ja keihäsmäinen nokka. Nokan pituuden ansiosta haikara pääsee matalille vesille tai mutatasakoille saadakseen saaliin veden alla.
2. Hampaat :Haikaran nokan reunoilla on pienet, terävät hammastukset, jotka toimivat kuin pienet taaksepäin suuntautuvat hampaat. Nämä hammastukset auttavat haikaraa tarttumaan lujasti liukkaaseen saaliin päästämättä sen pakoon.
3. Sensorinen toiminta :Isosinisen haikaran nokassa on hermotettu hyvin sensorisia reseptoreita, joten se on erittäin herkkä kosketukselle. Tämän herkkyyden ansiosta haikara voi havaita pienimmänkin saaliin liikkeen veden alla tai piilossa kasvillisuuteen.
4. Alaleuat :Nokan ylä- ja alaleuka muodostavat toimivan parin. Ylempi alaleuka on hieman pitkänomainen ja peittää alaleuan, mikä auttaa haikaraa saamaan vahvan otteen saaliistaan.
5. Nopea iskumekanismi :Isot sinihaikarat hallitsevat huomattavasti nokkaansa. Ne voivat nopeasti ja tarkasti työntää kaulansa ja nokkansa eteenpäin keihääkseen saaliinsa salamannopeasti. Äkillisen iskun ansiosta he voivat saada tehokkaasti kiinni nopeita ja vältteleviä vesiolentoja.
6. Aukon koko :Haikaroilla on suhteellisen leveä rako (maksimi aukko alaleuan välissä), jolloin ne voivat niellä suuren saaliin kokonaisena tai repiä irti huomattavia palasia ruokaa tarvittaessa.
7. Monikäyttöinen työkalu :Saalistamisen lisäksi nokka palvelee haikaralle myös monia muita tehtäviä, kuten höyhenten hoitoa, siivousta, pesien rakentamista ja petoeläimiltä suojaamista.
Nämä nokan mukautukset antavat suurelle sinihaikarille mahdollisuuden hyödyntää kalansyöjä (kalaa syövä) ja opportunistista ravinnonhakustrategiaansa erilaisissa matalien vesien elinympäristöissä, onnistuneesti vangitsemalla ja kuluttaen erilaisia vesieläimiä, kuten kaloja, sammakoita, vesihyönteisiä, pieniä nisäkkäitä ja jopa matelijat.