1. Luonnollisen käyttäytymisen väheneminen :Vaiston heikkeneminen voi viitata synnynnäisten käyttäytymismallien tai vasteiden ilmaisun tai luotettavuuden vähenemiseen. Eläimet voivat esimerkiksi osoittaa heikentynyttä vanhempainhoitoa, heikentynyttä kykyä löytää ruokaa tai suojaa tai haitallisia muuttomalleja. Ihmisillä se voi ilmetä vähentyneenä riippuvuutena sisäilman tunteista, intuitiosta tai impulsiivisista toimista.
2. Alentuneet selviytymistaidot :Vaiston heikkeneminen voi heikentää kykyä selviytyä haastavissa tai luonnollisissa ympäristöissä. Organismit saattavat olla vähemmän taitavia havaitsemaan vaaraa, löytämään sopivia resursseja tai reagoimaan asianmukaisesti uhkiin tai mahdollisuuksiin. Tämä voi olla erityisen tärkeää lajeissa, jotka riippuvat vahvasti synnynnäisistä käyttäytymismalleista selviytyäkseen.
3. Adaptive Behavior Loss :Joissakin tapauksissa vaistojen heikkeneminen voi johtua ympäristön tai elämäntavan muutoksista, jotka tekevät tietyistä vaistoista vähemmän tarpeellisia. Esimerkiksi nykyihmiset ovat saattaneet vähentää riippuvuuttaan tiettyihin aisteihin tai selviytymistaitoihin, jotka olivat tärkeämpiä esi-isien ympäristöissä teknologisen kehityksen ja infrastruktuurin vuoksi.
4. Kognitiivinen ja opittu käyttäytyminen :Kun oppimis- ja kognitiiviset kyvyt kehittyvät tietyissä lajeissa, vaistoihin luottaminen saattaa heikentyä, kun yksilöt oppivat uusia strategioita, ongelmanratkaisutaitoja tai kulttuurista käyttäytymistä, joka korvaa tai ohittaa vaistomaiset vastaukset.
On tärkeää huomata, että vaistojen huononeminen ei välttämättä tarkoita niiden täydellistä katoamista, vaan pikemminkin niiden vaikutuksen vähenemistä tai muutosta käyttäytymiseen. Vaisto kietoutuu usein muihin kognitiivisiin ja opittuihin kykyihin, ja niiden vaikutus käyttäytymiseen voi vaihdella kontekstista, lajista ja yksilöllisistä olosuhteista riippuen.