* Solukalvon kehitys: Tämä perussopetus mahdollisti solun sisäpuolen erottamisen ulkoisesta ympäristöstä, luomalla itsenäisen yksikön, joka pystyy suorittamaan elämätoiminnot. Tämä oli välttämätöntä aivan ensimmäisille elämänmuotoille.
* fotosynteesi: Tämä sopeutuminen, jonka avulla organismit voivat valjastaa energiaa auringonvalosta, mahdollisti maan happearikkaan ilmakehän luomisen, tasoittaen tietä monimutkaisemmille elämänmuodoille.
* monisoluisuus: Solujen kyky järjestää itsensä kudoksiin ja elimiin oli tärkeä vaihe monimutkaisten elämänmuotojen kehityksessä.
On tärkeää huomata, että nämä mukautukset todennäköisesti tapahtui asteittaisella ja toisiinsa kytketyllä tavalla, eikä aina ole mahdollista sanoa lopullisesti, mikä tuli "ensin".
Tämän ymmärtämiseksi paremmin on hyödyllistä ajatella evoluutiota haarautuneena puuna, jossa erilaiset mukautukset kehittyvät ja leviävät puun ajan ajan myötä. Joitakin mukautuksia voi esiintyä monista haaroista (kuten solukalvo), kun taas toiset ovat tarkempia tietyille linjoille (kuten lintujen höyhenet).
Siksi sen sijaan, että yrittäisit löytää yhden "ensimmäisen" sopeutumisen, on tarkempaa harkita monien sopeutumisten monimutkaista vuorovaikutusta suurilla aikajaksoilla, jotka johtivat nykyään näkemämme elämän monimuotoisuuteen.