* Väestökoko: Kriittisesti uhanalaisen lajin populaatiokoko on tyypillisesti hyvin pieni ja koostuu usein alle 50 yksilöstä.
* Väestön väheneminen: Kriittisesti uhanalaisen lajin kanta vähenee usein nopeasti, ja se voi laskea yli 25 % vuodessa.
* Maantieteellinen alue: Kriittisesti uhanalaisten lajien maantieteellinen levinneisyysalue on tyypillisesti hyvin rajallinen, ja se voi rajoittua yhteen paikkaan tai muutamaan paikkaan.
* Uhat: Kriittisesti uhanalaiset lajit kohtaavat usein erilaisia uhkia, kuten elinympäristöjen häviäminen, metsästys ja ilmastonmuutos.
IUCN ylläpitää uhanalaisten lajien punaista listaa, jossa luetellaan kaikki lajit, joiden katsotaan olevan uhattuna sukupuuttoon. Punaista listaa päivitetään säännöllisesti, ja tällä hetkellä yli 29 000 lajia on äärimmäisen uhanalaisia.
Joitakin esimerkkejä äärimmäisen uhanalaisista lajeista ovat:
* Sumatran tiikeri: Sumatran tiikeri on tiikerin alalaji, jota tavataan vain Indonesian Sumatran saarella. Sumatran tiikereitä on luonnossa jäljellä enää noin 400, ja niiden populaatio vähenee elinympäristöjen häviämisen ja salametsästyksen vuoksi.
* Vuorigorilla: Vuorigorilla on gorillan alalaji, jota tavataan vain Keski-Afrikan Virunga-vuoristossa. Luonnossa on jäljellä enää noin 880 vuoristogorillaa, ja niiden populaatio vähenee elinympäristöjen katoamisen, salametsästyksen ja sairauksien vuoksi.
* Jättipanda: Jättipanda on karhulaji, jota tavataan vain Keski-Kiinan vuoristossa. Luonnossa on jäljellä enää noin 1 800 jättiläispandoa, ja niiden populaatio vähenee elinympäristöjen häviämisen ja salametsästyksen vuoksi.
Kriittisesti uhanalaiset lajit tarvitsevat kiireellisiä suojelutoimia niiden sukupuuttoon estämiseksi. Säilytystoimet voivat sisältää:
* Elinympäristönsä suojeleminen: Kriittisesti uhanalaisten lajien elinympäristön suojelu on välttämätöntä niiden selviytymiselle. Tämä voi sisältää suojeltujen alueiden luomisen, metsäkadon vähentämisen ja huonontuneen elinympäristön ennallistamisen.
* Metsästyksen vähentäminen: Metsästys on suuri uhka monille uhanalaisille lajeille. Metsästystä voidaan vähentää lainvalvonta-, koulutus- ja vaihtoehtoisten toimeentuloohjelmien avulla.
* Ilmastonmuutoksen torjunta: Ilmastonmuutos on vakava uhka monille äärimmäisen uhanalaisille lajeille. Ilmastonmuutoksen torjunta voi sisältää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisen ja rappeutuneiden ekosysteemien ennallistamisen.
Näillä toimilla voimme auttaa estämään äärimmäisen uhanalaisten lajien sukupuuttoon ja varmistaa niiden selviytymisen tuleville sukupolville.