Käytännössä endosmoosi tapahtuu, kun solu asetetaan hypotoniseen liuokseen, joka on liuos, jonka liuenneen aineen pitoisuus on pienempi kuin solussa. Vesimolekyylit siirtyvät soluun yrittäen tasata liuenneen aineen pitoisuudet solukalvon molemmilla puolilla. Tämä voi aiheuttaa solun turpoamisen ja mahdollisesti räjähtämisen.
Endosmoosi on tärkeä prosessi monissa biologisissa järjestelmissä. Se osallistuu esimerkiksi kasvien veden imeytymiseen maaperästä ja veden takaisinimeytymiseen munuaisissa.
Tässä on yksinkertaistettu selitys endosmoosista:
* Kuvittele U-muotoinen putki, joka on täytetty vedellä.
* Selektiivisesti läpäisevä kalvo erottaa putken kaksi haaraa.
* Kalvon toisella puolella on suuri pitoisuus liuenneita molekyylejä (esim. suolaa).
* Kalvon toisella puolella on pieni pitoisuus liuenneita molekyylejä.
* Vesimolekyylit siirtyvät kalvon alhaisen pitoisuuden puolelta korkean pitoisuuden puolelle yrittääkseen tasata liuenneen aineen pitoisuudet.
* Tätä vesimolekyylien liikettä kutsutaan endosmoosiksi.
Endosmoosi voidaan selittää myös vesipotentiaalilla.
* Vesipotentiaali on vesimolekyylien vapaan energian mitta.
* Vesimolekyylit siirtyvät suuren vesipotentiaalin alueelta matalan vesipotentiaalin alueelle.
* Endosmoosin tapauksessa vesipotentiaali on suurempi kalvon alhaisen liuenneen aineen pitoisuuden puolella kuin korkean liuenneen aineen pitoisuuden puolella.
* Siksi vesimolekyylit siirtyvät kalvon alhaisen liuenneen aineen pitoisuuden puolelta korkean liuenneen aineen pitoisuuden puolelle yrittäen tasata vesipotentiaalia.