* Fossiilien tutkiminen: Fossiilit ovat säilyneitä jäänteitä tai jälkiä eläimistä, kasveista ja muista organismeista menneisyydestä. Paleontologit keräävät fossiileja kivistä ja sedimenteistä ja tutkivat niitä saadakseen tietoa niistä tuottaneista eläimistä. Fossiilit voivat antaa tietoa eläimen koosta, muodosta, ruokavaliosta ja käyttäytymisestä.
* Elävien ja sukupuuttoon kuolleiden eläinten vertailu: Paleontologit vertaavat myös eläviä eläimiä sukupuuttoon kuolleisiin eläimiin saadakseen tietoa niiden kehittymisestä. Tutkimalla yhtäläisyyksiä ja eroja elävien ja sukupuuttoon kuolleiden eläinten välillä, paleontologit voivat päätellä eri lajien välisiä evoluutiosuhteita.
* Käyttämällä molekyylibiologiaa: Molekyylibiologia tutkii molekyylien, kuten DNA:n ja proteiinien, rakennetta ja toimintaa. Paleontologit voivat käyttää molekyylibiologiaa erottaakseen DNA:ta fossiileista ja verratakseen sitä elävien eläinten DNA:han. Tämä voi auttaa heitä määrittämään sukupuuttoon kuolleiden ja elävien eläinten väliset evoluutiosuhteet.
* Tietokonemallinnuksen käyttäminen: Paleontologit käyttävät myös tietokonemallinnusta sukupuuttoon kuolleiden eläinten simulaatioiden luomiseen. Nämä mallit voivat auttaa paleontologeja visualisoimaan sukupuuttoon kuolleita eläimiä ja ymmärtämään, kuinka ne liikkuivat ja käyttäytyivät.
Näitä menetelmiä käyttämällä paleontologit ovat voineet oppia paljon sukupuuttoon kuolleista eläimistä. He ovat havainneet, että sukupuuttoon kuolleet eläimet olivat monimuotoinen ryhmä olentoja, jotka asuivat erilaisissa elinympäristöissä ympäri maailmaa. He ovat myös oppineet eläinten evoluutiosta ajan myötä ja sukupuuttoon kuolemisen syistä.