* Elinympäristön suojelu: Uhanalaisten eläinten elinympäristön suojelu on yksi tärkeimmistä tavoista estää niiden sukupuutto. Tämä voidaan tehdä luomalla kansallispuistoja ja villieläinten suojelualueita sekä sääntelemällä maankäyttöä luonnollisten elinympäristöjen tuhoutumisen estämiseksi.
* Kasvatus vankeudessa: Vankeudessa kasvatusohjelmia voidaan käyttää uhanalaisten eläinten populaatioiden ylläpitämiseen eläintarhoissa ja muissa valvotuissa ympäristöissä. Tämä voi auttaa varmistamaan lajin selviytymisen, vaikka sen luonnollinen elinympäristö tuhoutuisi.
* Uudelleenjohdanto: Palautusohjelmiin kuuluu vankeudessa kasvatettujen eläinten vapauttaminen takaisin niiden luonnollisiin elinympäristöihin. Tämä voi olla haastava prosessi, koska eläimiä on ehkä opetettava selviytymään luonnossa. Se voi kuitenkin olla onnistunut tapa auttaa uhanalaisia lajeja toipumaan.
* Siirto: Siirto tarkoittaa eläinten siirtämistä alueelta toiselle, tyypillisesti suojeltavammalle elinympäristölle. Näin voidaan vähentää luonnonkatastrofien tai muiden uhkien aiheuttamaa sukupuuttoon kuolemisen riskiä.
* Geneettinen hallinta: Geneettisiä hallintatekniikoita voidaan käyttää uhanalaisten populaatioiden geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Tämä voi auttaa estämään lajin sisäsiitosta, mikä voi tehdä siitä alttiimman taudeille ja muille uhille.
Nämä ovat vain muutamia tapoja, joilla tutkijat voivat auttaa estämään eläimiä sukupuuttoon. Yhdessä toimimalla voimme auttaa varmistamaan, että tulevat sukupolvet voivat nauttia maapallon elämän monimuotoisuudesta.