1. Ruoansulatus :Eläimet syövät ruokaa, joka sisältää runsaasti energiaa sisältäviä molekyylejä, kuten hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja. Ruoansulatusjärjestelmä hajottaa nämä monimutkaiset molekyylit yksinkertaisemmiksi komponenteiksi, jotka keho voi absorboida ja hyödyntää.
2. Soluhengitys :Soluhengitys on joukko metabolisia reaktioita, jotka tapahtuvat solujen mitokondrioissa. Se sisältää glukoosin, yksinkertaisen hiilihydraateista saadun sokerin, hajoamisen, jolloin muodostuu adenosiinitrifosfaattia (ATP), solujen primäärienergiavaluuttaa.
a. Glykolyysi :Tämä soluhengityksen alkuvaihe tapahtuu sytoplasmassa. Yksi glukoosimolekyyli hajoaa kahdeksi pyruvaattimolekyyliksi, jolloin vapautuu pieni määrä ATP:tä ja syntyy suurienergisiä elektronien kantajia, NADH (nikotiiniamidiadeniinidinukleotidi) ja FADH2 (flaviiniadeniinidinukleotidi).
b. Krebsin sykli (sitruunahapposykli) :Glykolyysistä peräisin olevat pyruvaattimolekyylit pääsevät mitokondrioihin ja käyvät läpi sarjan kemiallisia reaktioita, jotka tunnetaan nimellä Krebsin sykli. Tämä syklinen prosessi hajottaa edelleen pyruvaattimolekyylejä vapauttaen hiilidioksidia ja tuottaen lisää ATP:tä, NADH:ta ja FADH2:ta.
c. Elektronin kuljetusketju :Glykolyysissä ja Krebsin syklissä syntyvät elektronien kantajat (NADH ja FADH2) välittävät elektroninsa elektronien kuljetusketjuun, sarjaan proteiinikomplekseja, jotka sijaitsevat sisäisessä mitokondriokalvossa. Kun elektronit liikkuvat ketjun läpi, niiden energiaa käytetään vetyionien (H+) pumppaamiseen kalvon läpi luoden gradientin.
d. Oksidatiivinen fosforylaatio :Vetyionit, jotka pumpataan kalvon läpi elektronin kuljetusketjun aikana, virtaavat takaisin spesifisen proteiinikompleksin, jota kutsutaan ATP-syntaasi, läpi. Tämä ionien liike ohjaa ATP:n synteesiä ADP:stä (adenosiinidifosfaatti) ja epäorgaanisesta fosfaatista (Pi). Vetyionigradientin vapauttama energia otetaan talteen ja sitä käytetään ATP:n korkeaenergisten sidosten muodostamiseen.
3. ATP-käyttö :Soluhengityksen kautta syntyviä ATP-molekyylejä hyödynnetään sitten erilaisissa soluprosesseissa ja -toiminnoissa, jotka vaativat energiaa. ATP tarjoaa tarvittavan tehon lihasten supistumiseen, hermoimpulssien siirtoon, biologisten molekyylien synteesiin ja moniin muihin solutoimintoihin.
On tärkeää huomata, että vaikka hiilihydraatit ovat pääasiallinen energianlähde useimmille eläimille, joillakin lajeilla voi olla erityisiä mukautuksia muiden energialähteiden, kuten rasvojen tai proteiinien, hyödyntämiseen. Lisäksi aineenvaihduntapoluissa ja energiantuotannon tehokkuudessa on eroja eri eläinryhmien ja lajien välillä.