Karjan jakautuminen vaihtelee alueiden ja maiden välillä riippuen tekijöistä, kuten ilmastosta, kasvillisuudesta ja kulttuurisista mieltymyksistä. Jotkut alueet, jotka tunnetaan merkittävästä kotieläintuotannosta, ovat:
1. Pohjois-Amerikka: Great Plainsin alue Yhdysvalloissa ja Kanadassa on näkyvä karjankasvatuksen alue, erityisesti nautakarjan ja sikojen (sikojen) osalta. Laajat niityt tarjoavat runsaasti laidunmaa näille eläimille, ja alue tunnetaan myös maissintuotannostaan, joka toimii tärkeänä rehunlähteenä.
2. Etelä-Amerikka: Maat, kuten Argentiina, Brasilia ja Uruguay, ovat tunnettuja laajasta kotieläinteollisuudestaan. Näillä valtioilla on laajat laidunalueet ja suotuisat ilmastot karjan ja lampaiden kasvattamiselle. Etelä-Amerikka on merkittävä naudanlihan ja muiden lihatuotteiden viejä.
3. Eurooppa: Monilla Euroopan mailla on pitkä kotieläintalouden historia. Iso-Britannia, Ranska, Saksa ja Espanja ovat merkittäviä karjan, mukaan lukien nautakarjan, sikojen ja siipikarjan, tuottajia. Näissä maissa karjankasvatus on usein integroitu kasvintuotantoon.
4. Australia ja Uusi-Seelanti: Nämä maat tunnetaan laajamittaisesta kotieläinteollisuudestaan, jotka keskittyvät pääasiassa lampaisiin ja nautakarjaan. Laajat laidunmaat ja suotuisat ilmasto-olosuhteet tekevät niistä sopivia laajoihin laidunjärjestelmiin. Australia ja Uusi-Seelanti ovat suuria liha-, villa- ja maitotuotteiden viejät.
5. Intia: Intiassa on yksi maailman suurimmista karjapopulaatioista sen kulttuuristen ja uskonnollisten käytäntöjen vuoksi, jotka asettavat tärkeitä eläinten hyvinvointia. Karjalla, erityisesti karjalla, on maassa merkittävä sosiaalinen ja taloudellinen merkitys. Intia on myös merkittävä maidon ja maitotuotteiden tuottaja.
Kotieläintaloudella on keskeinen rooli maailmanlaajuisessa elintarviketuotannossa ja monien alueiden talouksissa. Sillä on kuitenkin myös haasteita, jotka liittyvät ympäristön kestävyyteen, eläinten hyvinvointiin ja muuttuviin ruokailutottumuksiin. Kotieläintuotteiden kysynnän tasapainottaminen vastuullisten ja kestävien käytäntöjen kanssa on avainkysymys nykyaikaisessa maataloudessa.