1. Kasvien runsaus :Kun ensisijaiset kuluttajat ovat poissa, kasvipopulaatiot todennäköisesti kokisivat ensimmäisen nousun, koska niitä ei enää syödä eikä kuluteta. Tämä kasvien kasvun lisääntyminen voi johtaa tiheämpään kasvillisuuteen ja erilaiseen kasvilajikoostumukseen.
2. Toissijaisten kuluttajien väestön väheneminen :Se vaikuttaa suoraan toissijaisiin kuluttajiin, jotka yleensä saalistavat ensisijaisia kuluttajia. Ilman pääasiallista ravintolähdettä niiden populaatiot vähenevät merkittävästi tai romahtaisivat kokonaan. Tämä lasku ulottuisi myös korkeampiin trofiatasoihin.
3. Kilpailu jäljellä olevista ruokavaroista :Scavengers ja opportunistiset ruokkijat (lajit, jotka ruokkivat monenlaisia elintarvikkeita) voivat aluksi hyötyä kuolleiden ensisijaisten kuluttajien runsaudesta. Kilpailu näiden lajien välillä kuitenkin kiristyisi, kun ravinnon tarjonta vähenee.
4. Ekosysteemipalvelujen häiriö :Ensisijaisten kuluttajien menetys häiritsisi näiden lajien tarjoamia erilaisia ekosysteemipalveluja. Esimerkiksi jotkut kasvilajit ovat riippuvaisia ensisijaisista kuluttajista siementen levittämisessä tai pölyttämisessä. Nämä kasvit voivat taantua, mikä vaikuttaa yleiseen biologiseen monimuotoisuuteen.
5. Ravinteiden epätasapaino :Kuolleet ensisijaiset kuluttajat hajosivat ja vapauttaisivat ravinteita ympäristöön, mikä saattaa johtaa ravinteiden epätasapainoon. Tämä voi vaikuttaa kasvien kasvuun ja terveyteen sekä muuttaa maaperän koostumusta.
6. Kaskadiefektit korkeammille troofisille tasoille :Kun ensisijaisten kuluttajien määrä vähenee ja toissijaiset kuluttajat kohtaavat ruoan saatavuuden heikkenemisen, vaikutus leviäisi koko elintarvikeverkkoon. Korkeamman tason lihansyöjät, jotka tarvitsevat elantonsa toissijaisista kuluttajista, kokevat myös väestön vähenemisen tai niillä on vaikeuksia löytää sopivaa saalista.
7. Muutokset Predator-Prey-dynamiikassa :Ensisijaisten kuluttajien puuttuminen voi häiritä herkkää petoeläin-saaliin tasapainoa ekosysteemissä. Jotkut petoeläinlajit, jotka ruokkivat ensisijaisesti kadonneita ensisijaisia kuluttajia, voivat kääntyä vaihtoehtoisten ravintolähteiden puoleen, mikä saattaa aiheuttaa odottamattomia vuorovaikutuksia ja epätasapainoa ekosysteemissä.
8. Elinympäristön muutokset :Kulutuksen vähenemisestä johtuva kasviaineen runsaus voi johtaa elinympäristön rakenteen ja monimutkaisuuden muutoksiin. Tämä saattaa vaikuttaa lajeihin, jotka ovat riippuvaisia tietyistä elinympäristöistä pesiessään, ruokkiessaan tai lisääntyessään.
9. Joustavuus ja palautuminen :Ajan myötä jotkin ensisijaiset kuluttajapopulaatiot voivat toipua, jos virus laantuu tai jos muut lajit sopeutuvat ja täyttävät vapautuneen markkinaraon. Toipumisprosessi voi kuitenkin olla hidas ja alttiina uusille ympäristötekijöille ja lajien vuorovaikutuksen muutoksille.
Yhteenvetona voidaan todeta, että viruksen aiheuttama ensisijaisten kuluttajien sukupuutto aiheuttaisi joukon ekologisia häiriöitä, muuttaisi kasvipopulaatioita, aiheuttaisi korkeampien trofiatasojen laskua, häiritsisi ekosysteemipalveluita ja johtaisi muutoksiin elinympäristöjen ja lajien vuorovaikutuksessa. Näiden vaikutusten vakavuus ja pitkän aikavälin vaikutukset riippuisivat vaikutuksen alaisen ekosysteemin erityispiirteistä, virusepidemian kestosta ja jäljellä olevien lajien sopeutumiskyvystä.