- Naali kettu:Naalikettu (Vulpes lagopus) on kotoisin arktisella alueella, mutta se on istutettu joillekin arktisille saarille, missä se saalistaa kotoperäisiä lintulajeja, mukaan lukien haihat ja pitkähäntäiset ankat.
- Norjarotta:Norjarotta (Rattus norvegicus) on tuotu arktisille alueille ihmisen toiminnan, kuten laivaliikenteen ja valaanpyynnin, kautta. Nämä rotat voivat kilpailla kotoperäisten lajien kanssa ruoasta ja elinympäristöstä ja levittää tauteja.
- Lumirapu:Lumirapu (Chionoecetes opilio) on meren selkärangaton, joka on viety Barentsinmerelle ja muille arktisille vesille. Lumiravut voivat liikalaiduntaa pohjaeliöyhteisöissä ja kilpailla kotoperäisten lajien kanssa ravinnosta, mikä häiritsee meren ekosysteemiä.
- Purple loosestrife:Purple loosestrife (Lythrum salicaria) on Euroopasta ja Aasiasta kotoisin oleva kukkiva kasvi, josta on tullut invasiivinen joissakin osissa arktista tundraa. Se leviää nopeasti ja muodostaa tiheitä metsiköjä, jotka voivat kilpailla alkuperäiskasveista ja vähentää luonnon monimuotoisuutta.
- Quagga- ja seeprasimpukat:Quagga (Dreissena bugensis) ja seeprasimpukka (Dreissena polymorpha) ovat makeanveden simpukoita, jotka on tuotu arktiselle alueelle laivojen painolastiveden kautta. Nämä simpukat voivat nopeasti asuttaa ja muuttaa vesiympäristöjä, vaikuttaa kotoperäisiin lajeihin ja mahdollisesti häiritsee ravintoketjua.
Invasiivisten lajien leviämistä arktisella tundralla pyritään hillitsemään, mukaan lukien seuranta, elinympäristön hoito ja yleisövalistus. Invasiivisten lajien istuttaminen ja perustaminen on kuitenkin edelleen merkittävä haaste, ja niiden mahdollisia pitkän aikavälin vaikutuksia haavoittuvaan arktiseen ekosysteemiin tutkitaan edelleen.