1. Rajoitetut resurssit: Saarilla on usein ainutlaatuisia ekosysteemejä, joissa on erilaisia lajeja, ja niiden ympäristölle on tyypillisesti ominaista rajalliset resurssit. Invasiiviset lajit, joilla on usein korkea sopeutumiskyky ja lisääntymiskyky, voivat kilpailla alkuperäislajeista näistä rajallisista resursseista, kuten ruuasta, vedestä ja elinympäristöstä.
2. Luonnollisten petoeläinten puute: Monet saarilajit ovat kehittyneet ilman luonnollisia petoeläimiä tai sairauksia, jotka hallitsevat niiden populaatioita. Kun invasiivisia lajeja tuodaan, niillä ei ehkä ole luonnollisia saalistajia tai kilpailijoita saarilla, mikä antaa niiden populaation kasvaa eksponentiaalisesti ja häiritä ekologista tasapainoa.
3. Pienet populaatiot: Saarilajeja esiintyy usein suhteellisen pieninä, eristyneinä populaatioina. Tämä voi tehdä niistä erityisen herkkiä invasiivisten lajien vaikutuksille. Jopa pienellä määrällä invasiivisia yksilöitä voi olla suhteettoman suuri vaikutus pieneen alkuperäiskansaan.
4. Elinympäristön muutos: Invasiiviset lajit voivat muuttaa ja heikentää saarten elinympäristöjä, mikä muuttaa ekosysteemin rakennetta ja koostumusta. Tällä voi olla haitallisia vaikutuksia kotoperäisiin lajeihin, jotka ovat riippuvaisia tietyistä elinympäristön olosuhteista selviytyäkseen ja lisääntyessään.
5. Taudin leviäminen: Jotkut invasiiviset lajit voivat kantaa sairauksia tai loisia, jotka ovat haitallisia alkuperäiselle villieläimille. Nämä taudit voivat levitä nopeasti saaripopulaatioiden kautta aiheuttaen merkittävää vähenemistä ja jopa paikallisten lajien sukupuuttoon.
6. Hybridisointi: Invasiiviset lajit voivat joskus hybridisoitua kotoperäisten lajien kanssa, mikä johtaa geneettiseen kontaminaatioon ja ainutlaatuisten geneettisten linjojen ja mukautumisten menettämiseen. Hybridisaatio voi heikentää kotoperäisten lajien erityispiirteitä ja vaarantaa niiden ekologiset roolit.
7. Kilpailu ja saalistus: Invasiiviset lajit kilpailevat usein suoraan kotoperäisten lajien kanssa ravinnosta ja luonnonvaroista ja voivat myös saalistaa kotoperäisiä lajeja. Tämä voi häiritä luonnollisia ravintoketjuja ja ekologisia vuorovaikutuksia aiheuttaen epätasapainoa ja vähentäen biologista monimuotoisuutta.
8. Rajoitettu levitys: Monilla saarilajilla on rajalliset leviämismahdollisuudet, mikä tekee niistä haastavaa siirtyä pois alueilta, joilla invasiiviset lajit ovat asettuneet. Tämä voi rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan löytää sopivia elinympäristöjä ja välttää kilpailua tai saalistamista.
Nämä tekijät yhdessä tekevät saaren villieläimistä erittäin herkkiä invasiivisten lajien aiheuttamille uhille, mikä usein johtaa vakaviin ekologisiin vaikutuksiin ja biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen.