Valashai (Rhincodon Tyypus) kuuluu Phylum Chordataan johtuen erottuvista piirteistä, jotka kuvaavat tätä monimuotoista eläinryhmää. Phylum Chordata määritellään tietyillä ominaisuuksilla, jotka ilmestyvät alkion kehityksen aikana ja jatkuvat koko elämänsä ajan. Tästä syystä valaanhai on luokiteltu chordata -alaisuuteen:
1. Selkähermosäntö:
Alkion kehitysvaiheessa valaanhailla on selänhermon sointu. Tämä ontto, sauvan kaltainen rakenne kulkee pituussuunnassa taaksepäin ja toimii keskushermostona. Hermo -sointu erottuu selkäytimeen ja aivoihin, kun valashai kypsyy.
2. Notochord:
Toinen chordaattiominaisuus on notokorkin läsnäolo, joka on joustava, puolivälissä sauvamainen rakenne, joka sijaitsee hermon soinnun alla. Valashailla notochord tarjoaa rakenteellista tukea ja auttaa ylläpitämään kehon muotoa kasvun ja liikkeiden aikana.
3. Nielun raot:
Alkion kehityksen aikana valashaissa on nielun rako, jotka ovat nielun ja ulkoisen ympäristön aukkoja. Nämä raot kehittyvät funktionaalisiksi kiduksiksi vesisoinnissa, kuten kalat. Vaikka valaanhait eivät ole suodatinsyöttölaitteita, kuten useimmat muut kalat, niillä on silti vestigiaaliset nielun rajat.
4. Post-Anaalin häntä:
Chordaatteille on ominaista hyvin määritellyn hännän läsnäolo, joka ulottuu takaosan peräaukon ulkopuolelle. Kalalla ollessa valashaissa on vahva, lihaksikas häntä, joka ajaa sen veden läpi.
johtopäätös:
Näiden chordaattiominaisuuksien, kuten selänhermon sointu, notokorkki, nielun raot ja post-anaalin jälkeinen hännän, läsnäolo asettaa valaanhait fylum-chordataan. Huolimatta valtavasta koosta ja erottuvista piirteistään, sillä on perustavanlaatuiset ominaisuudet, jotka yhdistävät tämän monimuotoisen eläinryhmän, mikroskooppisista tunteista suuriin selkärankaisiin, mukaan lukien ihmiset. Valashain luokittelu chordaattina esittelee elämän toisiinsa liittyvän ja yhteisen evoluutioon alkuperän eläinten valtakunnassa.