1. Habitat Destruction :Metsien raivaus ja luonnollisten elinympäristöjen muuttaminen viljelysmaiksi, kaupungeiksi ja muuksi kehitykseksi ovat johtaneet kakapon alkuperäisen ekosysteemin ja ravintolähteiden menettämiseen.
2. Metsästys ja saalistus :Varhaiset asukkaat, mukaan lukien maorit, toivat Uuteen-Seelantiin koiria ja muita saalistajia, kuten rottia, säärejä ja frettejä, jotka saaliivat puolustuskyvytöntä kakapoa. Ihmisten ravinnon ja höyhenten metsästys vaikutti edelleen niiden vähenemiseen.
3. Kilpailu istutettujen lajien kanssa :Uuteen-Seelantiin tuodut invasiiviset lajit, kuten peurat, vuohet ja possumit, kilpailivat kakapon kanssa ruoasta ja luonnonvaroista, mikä johti populaation vähenemiseen entisestään.
4. Tautien leviäminen :Tautien leviäminen ihmisistä ja kotieläimistä, kuten lintusairauksista, on haitannut kakapon terveyttä ja selviytymistä.
5. Elinympäristön pirstoutuminen :Ihmisen toiminnan aiheuttama luonnollisten elinympäristöjen muuttuminen ja pirstoutuminen on häirinnyt kakapon pesimä- ja ravintoalueita, mikä vaikeuttaa parin ja elatuksen löytämistä.
6. Rajoitettu geneettinen monimuotoisuus :Kakapopopulaatio on kohdannut geneettistä pullonkaulaa erilaisten uhkien vuoksi ajan myötä, mikä on johtanut geneettisen monimuotoisuuden vähenemiseen. Tämä tekee lajista alttiimman taudeille ja lisää sukupuuttoon kuolemisen riskiä.
7. Pieni väestön koko :Edellä mainituista tekijöistä johtuen kakapo-kanta putosi kriittisesti alhaiseen määrään, mikä teki niistä alttiita ympäristön vaihteluille, geneettisille ongelmille ja katastrofeille.
Näiden uhkien torjumiseksi on toteutettu laajoja suojelutoimia, mukaan lukien elinympäristön ennallistaminen, saalistajien torjunta, vankeudessa lisääntymisohjelmat ja siirrot petoeläimistä vapaille saarille tai aidatuille suojelualueille. Nämä toimenpiteet ovat olleet ratkaisevan tärkeitä kakapon palauttamisessa sukupuuton partaalta ja pitkän aikavälin selviytymisen varmistamiseen.