Ruotsalainen luonnontieteilijä Carl Linnaeus ehdotti ensimmäisen kerran binomiaalista nimikkeistöä 1700-luvulla. Siitä tuli nopeasti hyväksytty standardi lajien nimeämisessä, ja sitä käytetään edelleen. Binomiaalinen nimikkeistö on hyödyllinen järjestelmä, koska se tarjoaa jokaiselle lajille ainutlaatuisen ja yksiselitteisen nimen. Tämä mahdollistaa lajien tunnistamisen ja niistä kommunikoinnin ilman sekaannusta.
Suvun nimi on yleinen termi, joka viittaa sukulaislajeihin. Lajin nimi on tarkempi termi, joka viittaa tiettyyn lajiin suvussa. Esimerkiksi sukuun *Felis* kuuluvat kaikki kissalajit, mukaan lukien tavallinen kotikissa (*Felis catus*), leijona (*Felis leo*) ja tiikeri (*Felis tigris*).
Binomiaalista nimikkeistöä ei käytetä vain eläinten nimeämiseen. Sitä käytetään myös kasvien, sienten ja muiden organismien nimeämiseen. Esimerkiksi päivänkakkaran tieteellinen nimi on *Bellis perennis*.