Predator Control :Yksi kiivien suurimmista uhista on tuodut petoeläimet, kuten kissat, sääret ja rotat. Näiden petoeläinten torjunta pyynti-, myrkytys- ja poissulkemisvyöhykkeiden avulla on tärkeä rooli kiivien eloonjäämisasteen parantamisessa. Petoeläinsuojattujen aitojen ja aitausten käyttö suojelualueilla varmistaa kiivien turvallisuuden entisestään.
Vankeuskasvatusohjelmat :Vankeudessa jalostusohjelmilla pyritään lisäämään kiivipopulaatioita kasvattamalla kiivejä turvallisissa, saalistamattomissa tiloissa. Munat kerätään luonnosta tai vankeudessa pidetyt linnut munivat ja haudotaan valvotuissa olosuhteissa kuoriutumisesteen maksimoimiseksi. Kun kiivipoikaset ovat tarpeeksi vanhoja ja hankkineet tarvittavat selviytymistaidot, ne vapautetaan takaisin sopiviin elinympäristöihin luonnossa.
Habitat Management :Sopivien elinympäristöjen luominen ja ylläpitäminen kiiveille on ratkaisevan tärkeää niiden suojelun kannalta. Tähän kuuluu alkuperäisten metsäekosysteemien ennallistaminen, alkuperäisen kasviston istuttaminen ja invasiivisten kasvilajien torjunta, jotka voivat heikentää kiivien elinympäristöjä. Kiivien elvytysohjelmat sisältävät tuholaiskasvien torjuntaa, rikkakasvien hallintaa ja saalistajia kestävän aidan elinympäristön laadun parantamiseksi.
Yleisön tietoisuus ja koulutus :Yleisön ymmärryksen lisääminen kiivien suojelun tärkeydestä on yhtä tärkeää niiden selviytymiselle. Koulutusohjelmat lisäävät tietoisuutta kiiveistä kansallisina ikoneina ja korostavat niiden kohtaamia suojeluhaasteita. Yleisön rohkaiseminen petoeläinten pyyntiin, elinympäristön ennallistamiseen ja vastuulliseen käyttäytymiseen kiivien elinympäristöissä edistää suojelukeskeistä ajattelutapaa.
Lainsäädäntö ja määräykset :Uuden-Seelannin hallitukset ovat toteuttaneet suojatoimenpiteitä ja lainsäädäntöä kiivien suojelun tukemiseksi. Näitä ovat vuoden 1953 Wildlife Act, joka kieltää toiminnan, joka voi vahingoittaa suojeltuja lajeja, sekä aluehallinnon aloitteet, jotka tarjoavat rahoitusta ja tukea kiivien suojeluhankkeille.