Mihin eläimiin vaikutti DDT:n käyttö osoittamaan, että siitä tuli uhanalainen laji?

Kaljukotka (Haliaeetus leucocephalus) oli eläin, johon DDT:n käyttö vaikutti niin, että siitä tuli uhanalainen laji. DDT eli diklooridifenyylitrikloorietaani on synteettinen organokloorihyönteismyrkky, jota käytettiin laajalti Yhdysvalloissa ja muissa maissa 1940-luvulta 1970-luvulle. Sitä käytettiin torjumaan erilaisia ​​tuhohyönteisiä, mukaan lukien hyttyset ja maatalouden tuholaiset.

DDT on pysyvä orgaaninen saaste (POP), mikä tarkoittaa, että se ei hajoa helposti ympäristössä ja voi kertyä eläinten, myös ihmisten, kudoksiin. Lintuilla DDT voi häiritä kalsiumin aineenvaihduntaa, jolloin munankuoret ohenevat ja rikkoutuvat helposti. Tämä johti kaljukotkien ja muiden petolintujen lisääntymiskyvyn heikkenemiseen, mikä aiheutti niiden populaation vähenemisen.

DDT:n käyttö kiellettiin Yhdysvalloissa vuonna 1972, ja kaljukotkakannat ovat sittemmin elpyneet. Merikotka poistettiin uhanalaisten lajien luettelosta vuonna 2007.